Kuviin oon nyt jopa tyytyväine. Ainaki täs elämäntilantees, katotaa sit puolen vuoden pääst. :V
Postauksia kosmisuuksilla ja ilman.
tiistai 20. maaliskuuta 2018
maanantai 19. maaliskuuta 2018
Cobaltin tarinat #5. Puu ja lintu
Piirroksis kokeilin ohkasempaa paperia, kun tavallinen oli loppu. </3 Siks nois on tommone jännä rakeisuus, tai sit vesitetty muste on syypää. -<-
Cobaltin tarinat #3. Karkuteillä
Kolmas, tästä eteenpäin alkaa esiintyä jonkinnäkösiä piirrustuksia. Koska piirtäminen on joskus kivempaa kuin asioiden kuvailu. Joo.
Cobaltin tarinat #1. Lumilintu tehtäisiinkös?
Elikkäs vanhoille piirrustuksil itkemisen lisäks kirjotan Pokémonhoitola Cobaltiin (link-chan) tarinoita ja tarinafoorumin muuton takia heitän kirjotukset tänne~
Kyseessä erittäin jähmeästi kirjotettu aloitusturina, jonka nakutin muutaman tunnin sisällä lähestulkoon putkeen. Vähän samaan tapaan kuin wanhat hoitolatarinanikin, ennen kun luovutin ja aloin käyttää Wordia tallennukseen. Siitä sitte lisää, jos vain löydän turinoita jostain. Toivottavasti. Toivottavasti en.
No kuitenkin, sinne vaan~
sunnuntai 18. maaliskuuta 2018
Lapsuuden sarjikset, piirrokset ja semmoiset #1
Yritän saaha jotain aikaseks eli täytän blogin vanhoil piirroksil. Ja olen laiska, nii kuvat on räpsitty kameral. :D
Joskus seittemänvuotisena alotin tämmösen piirrustusprojektin, mis piirsin yleensä koirii ja äiti tekstitti puhekuplat ja semmoset. Ja en ikinä sanonu mitä pitää kirjottaa, joten raukka joutu keksii ite mitä mitä raapustaa. Ja kyllä, vetokoiril on kuvist päätellen jotkuu ihmee päitset valjaiden lisäks. Enkä muista tai ymmärrä miks.
Pähkinänkuores sudenpentu joutuu uuh-niin-pahan ihmisen lassoomaks ja tuon bulldoggi kiusaa sitä ja hevonen on hiljanen hyväksyjä. Sit susi kasvaa ja pistää bulldogil jauhot suuhun ja painelee kotia kohti.
Päähenkilösudet (urokset ainaki, nartut geneerisii vaaleit kiitos Valkohammas 2) näytti yleensä tämmöselt. Ihme pitkäkoipi kuitenkin. No ei huono, mitähä seuraaval sivul sit-
EI HYI HITTO
Viekää se pois!
Pähkinänkuores sudenpentu joutuu uuh-niin-pahan ihmisen lassoomaks ja tuon bulldoggi kiusaa sitä ja hevonen on hiljanen hyväksyjä. Sit susi kasvaa ja pistää bulldogil jauhot suuhun ja painelee kotia kohti.
Viekää se pois!
... Kiitos.
Sit enemmän tai vähemmän samantyylist tavaraa jatkuu sen vissii viien-kuuenkymmenen läpyskän verran. Välil miul oli joku pegasoskausi --> päähahmoin siipihevosii ja yksisarvisii. Hyi. Yhes vaihees tais olla dinoja, kotkii ja muit lintui, vissii joutsenii. Pokemonei oli useeseen otteeseen. Ja joskus mie ite elin kauheen koiralauman ympäröimänä, vietettii synttäreit ja koirat osti miul lahjoja. Joo. Melkein vois lukee ne läpi uuestaan tai kysellä äitin mietteit, sehän joutu raapustaa dialogii kynä sauhuten samaa tahtii mitä mie suolsin piirroksii ulos.
Kuitenkin, eri fanituskaudet esiinty hyvin vahvasti näis suherruksis. Digimon Zero Twon aikoina yhdistelin eri monsuja, kun DNA digivoitumiset oli nii hienoi. Hahmojen suunnittelu tosin ei ikinä ollu miun vahvuuksia. Ja tuskin tuleekaa olemaan. Niisk.
Sit esiintyi pokemoneja ja pokemonei kouluttavii susii ja koirii. Sit aloin tekee jotai sarjiksempaa sarjista ja tää unohtu... Kunnes päätin yrittää alottaa uutta läpystää (ehkä 8-9 vuotisena?), mut sain aikaseks nähtäväst vaa pari ensimmäistä sivuu. Susilaumaa piinaa mystisesti katoavat pokemonit, joten johtaja istuu kallion nokas angstaamas.
Anatomia on edellee päin seiniä, mut otin osaa uusiin kuvakulmiin:
... Hyvä etten jatkanu tätä pidemmäl.
Ja sitten oli Pupukoira.
Pupukoirasta ei puhuta.
(Oikeesti teinkö mie tota 18 läpyskää?! Puuparat.)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)