Gardenian tarinat #7. Matkaa punnitseva vaaka

Ensimmäinen | Edellinen | Seuraava

Cobalt koki nimenmuutoksen ja täst lähtien hoitolan tarinat on Gardenian~ -3- Kuvat on karkeesti luonnosteltu enne tussaamista, mut niist ei tullu tarpeeks luonnostyylisii mitä ootin vaa anatomia on vähä päin seinii, mut oon laiska ja en jaksa tehä uusii ja paperii menis hukkaan. </3

Aattelin tehä tarinoille täst lähtien jonkilaisen thumbnailin, esikatselu tekstil näyttää tylsält. >3>

Keltaisten silmien katse kummitteli Cozmisen suljettujen silmäluomien takana. Tunti sitten he olivat töpsötelleet takaisin Boreasiin (tai no, Coz viiletti kaupungin valot nähtyään) antikvariaatin suuntaan. Kolmikkoa etsimään lähtenyt Terra pokemoneineen hölkkäsi vastaan metsänreunalla. Hän talutti suunnilleen kaikki itse kodilleen, jonka syövereistä purkaantui ulos hanakasti karkuun yrittävä Papu ja Pavun perässä juokseva Thomas. Celestia nukkui muikeasti tutulla pöydällään ikkunan vieressä. Metsän tapahtumista järkyttynyt Maxwell selitti pariskunnalle mitä oli tapahtunut ja Cozminen, Golem ja Borke tulkkasivat parhaansa mukaan suut vaahdossa. Thomas ja Terra puolestaan haukkoivat henkeä, välillä tosin ihan vain sympatian vuoksi, Maxwellhan joutui eroamaan rakkaasta taikasauvastaan. Onneksi kaikki selvisivät kummallisen hyökkääjän tempauksesta ihan ehjinä ja Boreasin asukkaat saivat vihdoin nukutuksi kunnolla, kun metsikössä ei raikunut pokemonin ulvonta. Mikään määrä kaakaota ja Vegan huolestunutta kyselyä ei tosin saisi Cozzua uneen.



Kello tuntui kiihdyttäneen käyntiään sitä mukaa, mitä lähemmäs aamua päästiin. Cozia ei niinkään huolettanut kaapatuksi tuleminen ja luolassa istuminen pylly jäässä (kiitos tomaattikeksien niin ei käynyt) vaan hyökkääjän aivan liian tutut kasvot. Keltaiset silmät ja sininen tukka, tosin hieman sotkuisempi kuin Cozilla jos se edes on mahdollista. Rakennekin vaikutti samalta, vaikka liikkeet olivat karkeammat. Ilme pistävä ja lähes huvittunut, tummat silmänaluset toivat väsymyksen mukaan sekoitukseen. Eroja siis oli, mutta sokeakin olisi nähnyt otsaluullaan että heidät oli veistetty samasta puusta eli tähtipölystä. Se selittäisi muodonmuutoskyvyn, vaikka Cozilta se puuttui miltei kokonaan. Pari kertaa hän oli saanut muutettua hiustensa väriä, mutta siitä ei huvia riittänyt pitkäksi aikaa, sillä väri palautui muutaman tunnin päästä. Ongelmana oli se, ettei Cozminen edes tiennyt, että hänellä oli (oletettavasti) kaksonen. Hetken pohdittuaan hän puhahti itsekseen, varmisti että Vega ja Cel nukkuivat vieretysten viereisen lipaston päällä (viltit joihin cosmog oli kovasti niin kiintynyt siirrettiin vierashuoneeseen), nousi ja hipsi kirjahyllyjen sekaan varoen varpaita metsästäviä lipastoja.



Hiljalleen vähenevä täysikuu kellotteli kovin kaukana ikkunan takana. Sen valo esti tähtien pilkkeen näkymisen, mutta Cozia rauhoitti tuntemus siitä, että ne sentään olivat samoilla paikoillaan vaikka niitä ei nähnytkään. Sinitukkainen oli niin keskittynyt nojailemaan käsiinsä, ettei huomannut kun Borke rusahteli paikalle.

"Etkö saa unta?"

Coz säpsähti, mutta rentoutui tunnistaessaan trevenantin hahmon.

"Anteeksi, ei ollut tarkoitus säikäyttää."

Coz puisteli päätään. "Ei mitää, en vaa huomannu siuta." Haukotus. Väsymys alkoi vihdoin lähestyä. "Mitäs sie?"

Puu istuutui eli madaltui pöydän vierelle, silmä kuuta katsellen. "Tulen aina tähän aikaan katselemaan kuuta. Thomas kärsi lapsena unettomuudesta täysikuun aikaan, joten valvoin hänen kanssaan." Trevenant tavoitti Cozzun katseen. "Oikeastaan olen hänen pokemoninsa, mutta Terra tarvitsi toisen pokemonin ennen vartijaksi opiskelua ja lainasi minua kouluun mennessään. Nähtävästi se lasketaan vaihtamiseksi, sillä kehityin saman tien. Siitä on jo niin monta vuotta." Se natisi ja päästi kolkon koputusta muistuttavan äänen, luultavasti nauroi. "En ihmettele yhtään, että poikien vanhemmat olivat seurustelua vastaan kun kerran haamupokemon kehittyi samaan aikaan. No, tässä sitä edelleen ollaan."

Coz hörähti. "Golem varmaa kehitty samal taval?"

"Näin on. Hän oli geodudena Terran ensimmäinen pokemon. Kuten näet lainaus toimi hänelläkin."

"Mitens Palko?"

"... Palko joutui kouluttajansa hylkäämäksi. Hän ei ole puhunut siitä minullekaan paljoa."

Coz huokaisi. Pokemoneja hylätään siis yhä. Tosin siitäkin on varmaan kulunut yli kymmenen vuotta, joten kaikki toivo ei oltu menetetty vielä.

Borke kääntyi hitaasti natisten Cozmisen suuntaan. "Kuule, olet tehnyt valtavasti Pavun, Palkon ja minun puolesta, mutta voinko pyytää sinulta vielä yhtä palvelusta?"

"Mitä sais olla?" Cozzua alkoi taas vaihteeksi epäilyttää.

Trevenant huokaisi kuituisesti. "Papu tuntuu haluavan takaisin Adamsiin. Hän yritti karatakin silloin, kun tulitte takaisin."

Cozmista hämmensi. Wynaut tuntui viihtyvän kotonaan, etenkin kun Celestia oli sillä leikkikaverina. Ehkä sillä oli ikävä Mathiasta? Muutenkin Coz toivoi, että Cel tulisi mukaan reissuun.

Cozin arvaus osui oikeaan, Pavulla todella oli ikävä Mathiasta ja luultavasti samoin tunsi mieskin. "Puhuimme Palkon kanssa ja hän toivoo, että Papu voi palata Adamsiin jos todella haluaa niin. Aiomme kertoa muillekin huomenna." Borke huokaisi. "En vain tiedä jaksaako Papu odottaa siihen asti, että tiet saadaan kuntoon. Kunhan poika ei karkaa taas."

Sinitukkainen nyökkäili. "Papu pääsee kyl kauheesee vauhtii jos silt tuntuu ja se tietää reitin takas. Kauhee pakkane ja metäs on ties mitä". Cozia värisytti. "No ei miul mitää sitä vastaakaa oo, pitää kysästä Vegalt viel.~" Hän yritti pitää äänensä keveänä vaikka muodonmuuttajan olemassaolo huoletti. Sehän saattoi olla missä tahansa ja tekeytyä miksi vain. Cozilla sentäs oli Vega turvana ja mahdollisesti Maxwellkin lähtisi mukaan, joten isompaa hätää ei olisi. Paluumatka pitäisi kulkea varovaisesti, kun mukana oli kaksi ylienergistä vauvapokemonia yhden sijasta.

"Kiitän sinua. Toivottavasti tästä ei ole liikaa vaivaa."

Coz puisteli päätään, vaikka tunsi pulssinsa kiihtyneen jo. Kaksikko ihasteli kuuta vielä hetken aikaa, jonka jälkeen he erkanivat nukkumaan.



Seuraavana päivänä Papu ja Celestia aloittivat joka-aamuisen riehumisensa jo varhain, eikä Coz saanut nukuttua kunnolla. Aamiaispöydässä hän päätti elää vaarallisesti ja juoda kupin kahvia, jos se auttaisi mitenkään väsymykseen. Ei auttanut. Silmät vain pyörivät päässä ja sydän heitti volttia ja kärrynpyörää.

Coz ei voinut hyvin.

Borken uutisiin lähes kaikki reagoivat yllättyneesti, vaikka kukaan ei pistänyt vastaan.

"Jos Papu haluaa lähteä niin menköön", Golem oli sanonut ensimmäisenä, urheasti pitäen äänensä tasaisena ja kyyneleitä pyyhkien.

Terra ja Thomas vilkuilivat toisiaan. "Kyllähän se sopii", Terra sanoi hämillään. Pariskunta ei ollut edes ehtinyt tutustua Papuun kunnolla, kun Palko oli kaapannut tämän omakseen. Thomas piti muutenkin etäisyyttä, sillä hän näki Pavun silmissä ikävän aina kun tuo sattui katsomaan tätä päin. Hänestä ei ollut korvaamaan Mathiasta muuten kuin naamaltaan eikä se riitä.

Vega oli tuttuun tapaan rauhallinen ja pystyi arvaamaan jo Cozin aamuisesta käyttäytymisestä, että jotain erikoista oli tapahtumassa. Tai se johtui vain väsymyksestä, kuka tietää.

Se jäi mysteeriksi ymmärsikö Cel, että Papu tulisi retkelle mukaan hetkeksi aikaa. Iloiselta se vaikutti joka tapauksessa.

Iloiselta näytti myös Maxwell, joka pamahti antikvariaattiin (jota ei vielä oltu avattu) voitonriemuisen ja takkuisen näköisenä käsissään paksu puukarahka.

"Älä murustele jooko", Thomas kehotti kyllästyneen kuuloisesti ja haki lisää kahvia.

"Mitään murusia olo", delphox murahti (mikä meni kuuroille korville muutenkin) ja nyppi kariketta ja neulasia turkistaan. Se olisi mielellään ravistellut itsensä puhtaaksi, muttei ollut vielä niin ilkeällä päällä.

"Onko tuo uusi sauva?" Vega lennähti heti lähemmäs. Karahkassa oli kyllä vähän samaa näköä kuin poikki mennessä sauvassa.

"Juu, tämä saa kelvata kotimatkan ajaksi", Maxwell heilautti karahkaa napakasti. Vega pomppasi taaksepäin odottaessaan kipinäsuihkua, mutta mitään ei tullut. "Etsin koko aamun tätä ja vihdoin sopiva löytyi!" kettu halasi uutta sauvaansa.

"Hfhhfdhfgghfgh", sanoi Cozzu lepuuttaen naamaansa juustovoileivällä ja peukalo pystyssä.

"Mikäs Cozmisella on?" Maxwell hämmästeli. Yleensähän tuo oli paljon pirteämpi, ei nyt Papu-Cel-lohkolainen mutta tämä oli uutta.

"Se tekee kuolemaa", Vega sanoi reippaasti.

"Ah selvä. Mitäs muuta aamuun?"

Ja staravia selitti mitä aamuun kuului. Sekä kehotti delphoxia varautumaan henkisesti Pavun paluuseen.

Thomas oli puolestaan saanut vihdoin yhteyden veljeensä ("taas akku lopussa murmurn") ja joutunut pitelemään puhelintaan käsivarsi ojossa Mathiaksen onnellisen älämölöstyksen takia. Ja hän painoi vahingossa kaiuttimen päälle. Ja lauma potentiaalisia asiakkaita karkasi ovet paukkuen. Ja Thomas ei ollut yhtään iloinen. Eihän se nyt Pavun vika ollut, mutta mies oli vakuuttunut sen osasyyllisyydestä ja pakannut pähkinöitä valmiiksi lähtöä varten hyvinkin vauhdikkaasti.

Terra oli ottanut vapaata saattaakseen porukan matkaan. Sitä ennen hän yritti paimentaa asiakkaita takaisin huonolla menestyksellä.

Muut pokemonit päättivät ottaa Pavun olemassaolosta kaiken irti. Golem yritti parhaansa mukaan räpsiä kuvia wynautista ja Celestiasta, tosin kuvista tuli hyvin tärähteneitä, joten kivipokemon tyytyi videoimaan hippailut. Borke ja Palko keskustelivat ja maukuivat keskenään poikastaan seuraten. Pavun palaaminen Adamsiin oli oikea vaihtoehto, mutta suru tuli väkisinkin puseroon. Pari lohduttautui sillä ajatuksella, ettei Adamsiin ollut edes kovin pitkä matka ja ainakin Maxwellin avustuksella he voisivat lähteä Papua tapaamaan. Ja Mathias pitäisi varmasti siitä hyvää huolta.

Vihdoin oli lähdön aika. Eli oli kulunut puoli tuntia Maxwellin saapumisesta, vaikka Thomasista se tuntui ikuisuudelta. Kettu oli alkanut selailemaan kirjahyllyjä läpi ja ehti taittaa yhden sivun kulman, kun Vega syöksyi puolustamaan kirjoja. Kettu oli aikonut maksaa kirjasta ja jätti kirjanmerkin itselleen, mutta se otti kuitenkin Thomasia ja Vegaa sydämistä. Hetken kuluttua Delphox lähti hakemaan kärryjään edeltä kirja kainalossa.

Golem alkoi kyynelehtiä heti. Vega katsoi parhaaksi poistua takavasemmalle, joten se paimensi Cozmisen ja Chiron ulos. "Kaikki mukana?"

Coz nappasi Celin ilmasta ja oli juuri sanomassa jotain Pavusta, kun-

"Ei, meinasin tavaroita. Hyvä kuitenkin, että varmistit."

"Pitäs olla." Antikvariaattiin oli kipittämässä äiti lapsineen ja Coz antoi tietä. Poppoo muutti suunnitelmiaan avattuaan oven: ulos asti kuului kauhea poru. U-käännös takaisin päin. "Minnes sit kunhan päästään Adamsiin? Siis minne päi?" sinitukkainen päästi Celestian liehumaan vapaasti.

"Jaa-a. Kai me jotain keksitään. Yritetään kysellä Maxwellilta, jos se tietäisi reittejä muualle. Juuri nyt ei tekisi mieli rampata tätä väliä kolmatta kertaa", Vega huokaisi. Tomaattikeksien teho loppuisi hetkenä minä hyvänsä ja kylmässä oleskelu otti voimille ihan ajatuksen tasolla.

Coz veti pipoa paremmin korvilleen. Hän mietti hetken aikaa, millaista olisi jos omaisi samanlaiset karvakorvat kuin Maxwellillä. Lopulta hän tuli lopputulokseen, että korvat hikoaisivat kuumalla ja sitten ei olisi kivaa.

Heti kun sinitukkainen sai mielikuvan pois vielä kahvikierroksillä pyörivistä aivoistaan rakas turrikorvamme Maxwell köpötti kolmikkoa kohti. Kettu hymyili jokseenkin ovelasti. Vegaa pelotti.

"Valmiina lähtöön?" delphox kysäisi mahdollisimman viattomasti. Vegaa epäilytti.

"Ootetaan vielä Papuu ja Terraa vielä", Coz hykersi itsekseen. Kettu ei tuosta välittänyt vaan kääntyi hitaasti ja alkoi penkoa kärryjään. Vega olisi jännittänyt pakaroitaan koko toimituksen ajan, mikäli sillä sellaiset olisi.

"Ostin tämmöisen!" Maxwell oli kaivanut pienen jännittävän näköisen koneen. Coz ja Cel olivat ensimmäisenä ihastelemassa vempelettä. Vega huokaisi helpotuksesta ja pyrähti lähemmäs, laskeutuen kärryjen reunalle. Kettu oli selvästi ylpeä löydöstään. "Se on Fame Checker! Tai muistaakseni joku semmoinen ainakin. Tällä voi mennä nettiin", se katsoi Cozzua haastavasti, jonka silmissä laitteen uutuudenviehätys valui heti lumelle. Vegaa vempele kiinnosti enemmän ja Cel oli utelias pallura nyt muutenkin, joten nuo seurasivat sivusta, kun Maxwell räpelsi konetta innoissaan. Pokemonit eivät olleet tutustuneet nettiin ja sosiaalisen median ihmeelliseen maailmaan, joten kaikki oli uutta ja jännittävää. Coz säteili levottomuutta. Piirtäminen, maalaus ja muu tekeminen oli mukavaa, mutta teosten esittely netissä oli aina kovasti niin raskasta. Eikä siinä tarvinnut muuta kuin ottaa kuva ja ladata se omaan galleriaan, mutta joku siinä vain oli hankalaa. Kyllähän tuollainen masiina kätevä olisi, mutta ajatus somen päivittämisestä sai Cozzun miltei kierimään lumessa tuskastuneena.

"Nyaann!" Papu viiletti ovenrakosesta Maxwellin karvajalkojen kimppuun. Cel sekosi ja pihalle syntyi vauvapokemyrsky. Muut antikvariaatin asukkaat maleksivat omassa vauhdissaan ulos. Golem näytti kärsivän nestehukasta ja käheästä kurkusta jostain sattuneesta syystä.

"Tulkaa käymään, jos liikutte täällä päin", sanoi Thomas, joka näytti jo leppyneen aikaisemmasta. Eli otsalta oli silottunut yksi kurttu pois.

Terra sai nopean toimintansa ansiosta puettua Pavulle sen ikioman huivihirvityksen. Hyvä ettei wynaut alastoitunut heti sillä riehunta jatkui. Celestia sinkoili ympäriinsä keltainen huivi liehuen ja Papu viiletti perässä.

Maxwell naurahti. "Parempi vain, että riehuvat itsensä väsyksiin. Vahtimisesta tulee helpompaa", kettu sanoi ja tunsi heti murhaavan katseen polton turkillaan. Palko ei ollut iloinen.

"Parempi käydä matkaan, ihmiset lähtevät kohta liikkeelle", Borke ilmoitti. Toden totta väkeä näytti hiissaavan lähemmäs keskustaa. Trevenant huomasi Vegan uteliaan ilmeen ja jatkoi: "Puutarhakeskukseen tuotiin pari uutta ötökkäpokemonia. Kaupunki tosin joutui maksamaan itsensä kipeäksi, että sai niille juuri oikeat elinolosuhteet."

"Voi pylly, ois ollu kiva nähä nekin", Cozzu marahti, eli marisi lyhyesti. Hän kääntyi katsomaan yhä sakenevaa väkijoukkoa. "Varmaa menee viel aikaa, et päästäis kattoo niit rauhas. Toivotaa et ne on tääl sit ens kerral", hän sanoi pirteämmin.

"Toivotaan niin", Vega pyyhki kuolaa nokastaan.

"Ensi kertaan siis. Mathiasille terveisiä", Thomas sanoi vaivautuneena ja kätteli Cozmista virallisesti. Palko halasi Papua heti kun sai sen kiinni ja maukui sille jotain elämänohjeita Borke vierellään. Pavulla oli jo kiire lähteä siinä vaiheessa, kun Golem rutisti sitä vollottaen niin, ettei hyvästelysanoista tullut mitään. Kivipokemonin piti lopulta luopua wynautista, sillä tuo paineli muiden etäisyyttä ottaneiden perään.

"Moikka, näkyillää joskus!" Coz vilkutti kaksin käsin ja peruutti suoraan Maxwellia päin. Golem näytti yrittävän nousta lentoon. Thomas, Borke ja Palko hyvästelivät hillitymmin ja kahden viimeksi mainitun naukaisut hukkuivat lopulta heräävän kaupungin meluun.

Porukan edellä kulkenut Terra pysähtyi Hopeametsän laitamille kaivelemaan taskujaan. "Jaa-a, te varmaankin osaatte perille itseksenne", mies hymyili. Maxwell huokaisi helpotuksesta, oli kiusallista puhua Vegan kanssa, kun Cozmisen piti kääntää koko keskustelu Terralle. Eikä edessä ollut edes kuin yksi polku, jonka Maxwell tunsi kuin koko metsän: aika pirun hyvin. Terra kilisi tai ainakin joku hänen kädessään piti sellaista ääntä. "Ette varmaan ehtineet käymään matkamuistopuodissa, joten nämä saavat kelvata".

Cozminen ihmetteli kämmenilleen pudotettuja esineitä, joita voisi luonnehtia tiu´uksi.

"Nuo ovat suosittuja lahjoja täällä päin. Tuo kullanvärinen on Care Bell, se huolehtii kilistelijänsä terveydestä ja tuo hopeinen Soothe Bell- ... No, selvitä itse", Terra naurahti itsekseen ja antoi samanlaisen tiukuparin Maxwellille, vaikka tuolla oli aika varmasti samanlaiset kotona. Kettu virnisti ja kiinnitti ne vaunuihinsa.

"Tuota, kiitoksia", Coz yritti hymyillä parhaansa mukaan vaikka käsitteli hopeanhohtoista tiukua varoen siltä varalta, että se räjähtäisi heti jos se kilisisi yhtään.

Terra kumartui huilaamaan pysähtyneen Pavun puoleen. "Pysy terveenä, jooko? Olet kuoriutunut Adamsissa, mutta olet aina tervetullut meille", poliisi pyyhkäisi miehekkään kyyneleen poskeltaan. Hän kiinnitti Care Bellin wynautin huiviin. Papu ei jaksanut olla enää paikallaan, vaan se kävi kauheaan laukkaan ja tiuku kilisi mennessä. Chiro viiletti perässä. Terra nauroi lämpimästi näylle, nousi ja tallusteli takaisin tulosuuntaan. "Käydään seuraavalla kerralla laskettelemassa. Ja sinä", Terra osoitti Cozmista, "et lentsuile yhtään sitten."

"En en", Coz lupasi ja piti yskäisyn kurkussaan. Terra oli kadonnut kuusien ja lumen sekaan.

"Juodaan teet, kunhan päästään mökilleni. Varmaan parempi mennä kiertotietä, etteivät ne shayminit sekoa valmisteluissaan", Maxwell päätti ja aivasti. "Ja teehen yrttejä. Paljon yrttejä."



Kovasti kilisevä Papu ja uninen Cel nostettiin delphoxin kärryistä pullolaatikoiden ja vilttien keskeltä. Pienet olivat väsähtäneet alkumatkasta ja eipä ihme, kun niiden menoa seurasi vierestä. Cozminen oli miltei kysynyt, jos pääsisi vaunuihin kyytiin, mutta päätti raahustaa perille omin voimin. Maxwellin mökki lämpeni hetkessä, Coz rentoutui puun ja yrttien tuoksussa unen rajamaille. Vega joutui tökkäämään nokallaan pehmeästi sinitukkaisen hereille useammin kuin kerran. Lintu antoi tuon nukahtaa sitten, kun tee oli juotu ja läikkymisvaaraa ei enää ollut. Papu ja Cel nukkuivat vierekkäin omalla nojatuolillaan. Maxwell ja Vega olivat väitelleet aikansa puolesta ja vastaan, jäisikö porukka vielä keitolle. Staravian vastusteluista huolimatta iso keittokattila porisi liedellä, kävi miten päin vain. "Minun pitää syödä keittoa sitten kaksin käsin jos ei kelpaa", kettu oli sanonut muka kovasti niin tuohtuneena, vaikka harrasti kyseistä toimintaa lähestulkoon aina itselleen ruokaa laittaessaan. Pokemonit hautasivat sotasauvan ja syventyivät taas Fame Checkerin ropeltamiseen.

"Mikä sivu tuo on?" Vega ihmetteli ruudun täyttämiä kuvia. Maxwell oli ehtinyt tekemään lukemattomia käyttäjätunnuksia ties minne vähänkin artsyille sivustoille ja tunkenut niihin kuvia taikajuomistaan.

"Brew-4-1", vastasi rallienglannilla ja näytti mahdollisimman apaattiselta ottaessaan naamastaan kuvan. Käyttäjien uusimpien kuvien seassa Maxwellin taikajuomat kiinnittivät vähän liikaa huomiota värikkyydellään.

"Tuota, eikö brew yleensä liity kahvin valmistukseen?" Vega huomautti varovaisesti. Tai no, kahviin tai sellaiseen kuohuvaan.

"Kyllähän juomiakin haudutetaan", kettu vastasi miltei loukkaantuneena.

"Miksi kuvasi sitten eivät sulaudu noiden cappuccinojen joukkoon?" lintu vinkkasi.

"Kuules, meitä taikajuomien tekijöitä ei löydykään ihan joka paikasta!" delphox murahti ja lisäsi kuvan juomasta, joka oli värinsä perusteella joko mansikkamehua tai jotain vahvempaa. "Joten jos tulee mitään sanomista minä- miksi sain varoituksen?!"

"No enpä kuule tiedä", Vega kohautti siipiään. Molemmat saivat muuta ajateltavaa, sillä keittokattila päätti kiehua yli. Coz näytti myös heräilevän, vaikkakin tuo näytti kummallisen jännittyneeltä.

"Coz, kaikki hyvin?" Vega kysyi, vaikka vastaus olisi varmasti selvä.

Sinitukkainen päästi kireän haukotuksen. "Näin jotai sekavaa unta. Plus selkä tuntuu vähä jännält. Vissii nukuin huonos asennos tai jotain", hän pyöritteli hartioitaan ja vilkuili ympärilleen. Pienet tuhisivat keskenään ja Maxwell hämmensi kattilaa pohjaa myöten, ennen kuin tapahtuisi mitään liian kauheaa. Palaneet klimpit pitäisi piilottaa jonnekin ennen tarjoilua. Tarjoilusta puheen ollen ulko-ovi tarjosi palveluksiaan eli joku koputti sitä. Maxwell heilui hetken koomisesti, nosti padan tulelta ja hiippaili ovea avaamaan. Vega kumartui yhä nukkuvien Pavun ja Celestian eteen suojelevasti. Ja Coz näytti lamaantuneelta.

"Tervehdys. Kuinka pitkä matka täältä on Sylvaniniin?" heleä ääni oven takaa kysyi kysymyksen.

Maxwell tuijotti pientä muukalaista oman aikansa, ennen kuin sai ajatuksensa kasaan. "Sylvanin? Se hylätty kaupunki? Kaukana kaakossa?" kettu kysyi miltei järkyttyneenä ja osoitti uskomaansa kaakon suuntaan.

"Kiitoksia", ääni sanoi ja askeleet loittonivat kuivien lehtien kahistessa.

"Odota!" kahina loppui. "Tuota... Tule keitolle ensin, matka tulee olemaan hyvin pitkä." Delphox näytti rauhoittuvan ja päästi kahistelevan entiteetin sisään.

"Paljon kiitoksia", sanoi gothoritaksi paljastunut matkalainen. Pokemonin olalla roikkui monitaskuinen vihreä laukku, jossa riippui mystisiä koruja sekä pieni pehmonalle. Pyyhittyään jalkansa ovensuussa se kääntyi jäykkänä istuvaan Cozmiseen ja kavereihin päin. "Oh, ruokailijoita oletan."

"Tuota, staravia on Vega ja tuo on Cozminen. He ovat matkalla Adamsiin", Vegan helpotukseksi Maxwell esitteli vain isommat yksilöt. "Tulimme hetki sitten Boreasin suunnalta."

"Lyyra loistikin viime yönä kirkkaasti", gothorita hymyili pienesti Vegalle. "Nimeni on Liberius. Sanokaa Libra vain."

Maxwell vaikutti erikoisen hyvältä isännältä ja tuo kantoi tuolien eteen pienen pöydän, joka oli sahattu karkeasti hyvin vanhasta puusta. Vega kävi heti laskemaan vuosirenkaita. "Sori, menee hetki vielä, keitto on turhan kuumaa. Ottakaa teetä jos maistuu."

"Voin auttaa", totesi Liberius ja ponkaisi kevyesti ylös vastaanottamaan teepannua. Jokin objekti putosi laukusta muksahduksen saattelemana.

Cozzu päätti olla avulias ja nostaa neliskanttisen kotelon lattialta.

"Siinä ovat korttini", Liberius kertoi kaataessaan teetä kuppeihin. Kotelo tosiaan tuntui sisältävän kortteja. Tuskin mitään keräiltäviä, pakka taisi olla suhteellisen pieni kotelon kokoa ajatellen. "Saat katsoa jos haluat."

Ja Coz katsoi, kunhan sai kotelon nepparin auki. Vega oli saanut vuosirenkaista tarpeekseen ja pomppasi ihmettelemään löytöä. Cozminen oli tietenkin tavalliseen tapansa tunari ja onnistui tiputtamaan yhden korteista lattialle heti kättelyssä. Se liukui kohti Libran jalkoja.

"Oho, kuu tippui", gothorita naurahti nostaessaan kortin takaisin pakkansa turvaan.

"Tarot-korttei?" Coz ihmetteli pläräillessään pakkaa. "En oo nähny niitä pitkään aikaan."

"Käytetäänkö noita ennustamiseen?" Vega kysyi varmistaakseen muistikuvansa. Lintu ei ollut koskaan perehtynyt oikein mihinkään maagiseen ja yliluonnolliseen ennen Cozzun tapaamista, mutta se oli kuullut tarinoita pienestä pitäen ties mistä aiheista ja taruista. Ennustaminen oli vain uusi asia, jonka voisi oppia.

"Kyllä, olen tosin vasta harjoittelija ja opettelen korttien merkityksiä vielä. Pelipakkojakin on olemassa, mutten ole perehtynyt niihin", Liberius kertoi ottaessaan pakkansa vastaan Cozmiselta. Se sekoitti pakkansa tarkkaan, kortin selkäpuolia tuijotellen, kunnes sai pakan tarpeeksi sekaisin etteivät ne varmasti loikkisi lattialle takaisin. "Tehän olette matkalaisia, eikö niin? Tuskin jäätte Adamsiin", Libra kysyi tarkkaillen Cozmisen ja Vegan kasvoja. Celestia mönki unissaan.

Staravia ja sinitukkainen katsahtivat toisiinsa. "Niin kai voisi sanoa", Vega sirkutti.

"Ei kyl olla päätetty minne mennään seuraavaks", sanoi Coz.

Liberius levitti pöydälle kaikki 21 korttia. Myös Maxwell tuli seuraamaan toimenpidettä. "Kääntäkää jokainen yksi kortti", gothorita neuvoi.

Ennen kuin kukaan ehti tehdä mitään Chiro tuli pörräämään pöydän ylle hihkuen energisenä. "Cel varo sitä lamppuu!" Coz kiekaisi ja oli loikata pokemonin perään, mutta Maxwell ehti ensin koppaamaan pikkuisen ilmasta, ennen kuin mitään järkyttävää tapahtui. Sinitukkainen huokaisi ja istumaan käydessään tuo huomasi kämmenensä alle jäänen kortin. Liberius nyökkäsi kannustavasti ja Coz käänsi kortin varovasti ympäri. Mies olallaan kepukka, johon oli ripustettu tavaranyytti ja vierellään pieni valkea koira. Niiden yläpuolella oli numero 0. "Narri? En kai mie sentää nii tunari oo."

Suurin piirtein kaksi mökissä oleskelijoista oli myöntyvällä tuulella, mutta he pitivät kuononsa ja nokkansa supussa.

"Ei niinkään kirjaimellinen narri, vain reissaaja. Reissullanne tulee eteen jotain uutta", Libra selitti avuliaasti. Coz päästi pienen "oh"-äänen ihmetellen yhä korttia.

Vega pyöräytti oman korttinsa yllättävän näppärästi kynsillään. Se yllätti linnun itsensäkin ja se tunsi kasvavaa ylpeyttä vasta löydetystä taidostaan. Kortissa kykki hyvin alaston nainen kaatamassa vettä kahdesta ruukusta. Yläpuolella keikkui numero 17. "Tähti", Vega luki alalaidasta. Coz räkätti.

"Inspiraatio, toivo, rauha. Tiesi on kivetön, jos muistat uskoa itseesi ja muihin", Liberius selitti silmät ummessa, kuin lukien jotain muististaan.

Maxwell älähti, kun Celestia sai rimpuiltua itsensä irti karvaisesta halauksesta. Se kiisi pöydän yli pyyhkäisten kortit mennessään. Coz oli sanomassa jotain vitsikästä tapaan "siun kuulu valita vaan yks kortti höhö", mutta tuo piti suunsa kiinni. Cel jatkoi sinkoiluaan katonrajassa, muttei tavallisen iloisesti.

Se oli kauhuissaan.

Vega oli juuri rientämässä lohduttamaan pikkuista, kun aivan lähelle iski salama. Jyrinää ei kuulunut ja ukkospilviä näkynyt missään. Se oli merkillinen salama.

"Ei täällä edes pitäisi ukkostaa!" Maxwell älähti niskavillat pystyssä. Sisäinen koiraeläin otti vallan ja tuo yritti ängetä pöydän alle piiloon.

Coz oli porukasta eniten ihminen, mutta tuokin tunsi että jotain oli tekeillä. "Oottakaa, mie käyn kattoos minne se iski", hän sanoi ja nousi hitaasti tuolistaan.

"Mennään yhdessä", Liberius sanoi määrätietoisesti, tuijotettuaan korttejaan tarpeeksi. Se nyökkäsi Vegalle, joka oli saanut hartioilleen yhden kappaleen Chiroja. Maxwell päätti jättäytyä matkasta sillä syyllä, että nukkuvaa Papua piti jäädä vahtimaan.



Coz tepasteli ulos ensimmäisenä. Hän tunsi ilman olevan yhä sähköinen vetäessään päätään pipon syvyyksiin. Vega kuiskutti lintua rutistavalle cosmogille rauhoittavasti, vaikka sen ääni värisi jännityksestä. Libra tähyili vuorotellen metsikköä ja taivasta.

Sitten Joku oli paikalla. Cozmisen sormenpäitä kihelmöi, kun sankka sumu laskeutui porukan ympärille hitaasti hiipien, mutta sen verran varoittavasti, ettei sen keskeltä uskaltanut lähteä pois. Joku tarttui Cozin käteen ja nosti sitä hitaasti. Hän tunsi itsensä heikkenevän jälleen. "Vega, auta!" Coz huusi, mutta ääni oli odotettua heikompi. Jalat nousivat jo maasta.

Vega kiljaisi jotain kaukaa, mutta Liberius oli vielä kauempana. Gothorita yritti hyökätä sumun kimppuun etäältä. Myös Maxwell riensi auttamaan, mutta sumu nieli kaikki hyökkäykset. Sen keskipiste nousi hitaasti, eikä Cozmista, Vegaa, Celestiaa tai Jotain enää erottanut paljaalla silmällä sumun seasta.

Ja sitten jokin loikkasi Cozmisen selkään. Hän parahti, kun paksut kynnet repivät hartioita, joskin kipu hellitti käpälien muuttuessa käsiksi. Hyökkääjä kävi sumun kimppuun karjuen. Cozista kiinni pitänyt käsi hellitti otettaan iskun lähestyessä. Tähtisumun keskelle oli muodostunut säikähtäneet, tutut kasvot.

Se joku oli kolmas.

Coz putosi sumun läpi.

Vega syöksyi perään.

Keltaiset silmät näkivät vain sinistä.

Loputon aika.

Tuuli.

Sumu.

Pimeys.
------------------
Taas kauheen edgy loppu. :V