maanantai 19. maaliskuuta 2018

Cobaltin tarinat #1. Lumilintu tehtäisiinkös?


Elikkäs vanhoille piirrustuksil itkemisen lisäks kirjotan Pokémonhoitola Cobaltiin (link-chan) tarinoita ja tarinafoorumin muuton takia heitän kirjotukset tänne~

Kyseessä erittäin jähmeästi kirjotettu aloitusturina, jonka nakutin muutaman tunnin sisällä lähestulkoon putkeen. Vähän samaan tapaan kuin wanhat hoitolatarinanikin, ennen kun luovutin ja aloin käyttää Wordia tallennukseen. Siitä sitte lisää, jos vain löydän turinoita jostain. Toivottavasti. Toivottavasti en.

No kuitenkin, sinne vaan~


Satoi lunta. Tai sitä voisi oikeastaan sanoa enemmänkin lumipölyksi, timantinhohtoiseksi sellaiseksi. Se oli kaunis näky siihen asti, kunnes huomasi tajuttoman starlyn lumihankeen kangistuneena. Jos se olisi tajuissaan, se varmaan kiroaisi sen ilmavirtauksen, joka toi pienen linnun näinkin kauas pohjoiseen. Starly oli tottunut Sinnohin kylmyyteen, mutta tämä oli aivan liikaa sille. Voi kun nyt joku vain tulisi ja auttaisi..


Samaan aikaan viereiseen pusikkoon näytti ilmestyvän tyhjästä joku ihmismäinen hahmo. Se katseli ympärilleen, hytisi, katosi ja ilmestyi nyt selvemmin näkyviin paksuun tuulipukuun ja karvahattuun sonnustautuneena. Hahmo asteli polulle ja tähyili lumikinoksia tottuneesti. Mitään liian liikkuvaa ei näkynyt, joten tuo repäisi melkein kirjaimellisesti tummansinisen kaulahuivin lumipölyn seasta ja sitoi sen kaulansa ympärille. Posket punertuivat pakkasesta ja höyrystyvä hengitys kiteytyi siniseen hiustupsuun, joka pääsi urheasti pakoon karvahatun alta. Sinitukkainen lähti liikkeelle oranssipunainen tuulipuku suhahdellen rytmikkäästi mukana ja lumi narskui kenkien alla. Matka jäi lyhyeksi, sillä tuo oli huomannut jotain harmahtavaa lumikinoksessa polun vierellä. Lähempää se näytti sulkaiselle. Yleinen järkytys.
'Parempi ottaa selvää', tuulipukunainen mietti itsekseen ja yritti pyyhkiä paljain käsin lunta sulkaotuksen päältä. Tietenkin siinä jäätyy sormet, joten taiotaan vielä rukkaset käsiin. Ja näin kaivuu jatkui.
Starly alkoi virkoamaan, kun lumen paino hävisi vähitellen, mutta kylmä oli kuin mikä. Se ei pystynyt ihmeellisemmin liikkumaan, mutta joku hoiti liikkumisen sen puolesta. Se nimittäin nostettiin hangesta ylös johonkin pehmeään ja lämpöiseen käärittynä. Lintu availi varovasti silmiään yleisen kirkkauden varalta. Sitä tuijotti keltainen silmäpari ihmisnaamassa. Kaksikko tuijotti intensiivisesti toisiaan. Pitkä hiljaisuus.
".... Mikä siun nimi on?" ihmisennäköinen kysyi ensin huiviin käärityltä linnulta. Lintu pysyi hiljaa ja sirkkutti omalla kielellään vastaan:
"Vega", sillä eihän tuo mitenkään voisi-
"Ai niinku se Lyyran tähti?" ihminen vastasi hymyillen innostuneena. "Mie oon.. öh.. Cozminen."
Vega napitti uutta tuttavuutta kummastuneena. Se ei ollut vielä ollut kunnolla tekemisissä ihmisten kanssa, mitä nyt muutama ystävällinen antoi leipää ja sokerittomia leivoksia, mutta ihmisvanhempien pitää varmaan vihata lastaan todella, jos nimeää lapsensa kosmiseksi. Tai he odottavat, että lapsi olisi hyvinkin ~uniikki~ kumman nimensä ansiosta. Tai oliko kyseessä edes oikea nimi, sitä starly ei tiennyt. Enempää Vega ei ehtinyt miettiä, sillä karvahattuinen näytti kyllästyvän hiljaisuuteen.
"Tiedätkö onko tääl missä päin kylää tai kaupunkia? Voitais mennä lämmittelemään", Cozminen kysyi ja vilkuili jälleen kerran ympärilleen. Sitä hän näytti harrastavan usein.
"Jouduin lumipyryyn, joten en nähnyt minne suuntaan lentää", Vega vastasi totuudenmukaisesti. Cozminen näytti huomaavan, ettei lintu ollut nytkään lentokunnossa. Hän mietti hetken, tasoitteli hankea ja laski starlyn siihen.
"Oota hetki, miun pitää käydä vähän tuol noin", hattupää viittoili epämääräisesti metsän suuntaan. "Tuun kohta takasin!" Ja niin Cozminen katosi metsään.
'Aijaa', Vega huokaisi. No ei ihmekään, täällä oli kylmä ja talvisaappaista päätellen ne eivät kovin pitkään kestä kylmää. Kylmät jalat meinaavat sitä että luonto kutsuu ja-
"Tuol päin on kylä!" sinitukkainen oli hipsinyt Vegan huomaamatta takaisin ja nosti koko käärön mukaansa. Vega oli säikähtää, mutta Cozmisen älämölöstämisessä oli tarpeeksi varoitusta. Ihminen lähti hölkkäämään polkua pitkin siihen suuntaan, missä kylä kuulemma oli. Vega ei voinut menolle oikein mitään, ihailla vain pusikkoa ja lunta Cozmisen kainalosta.


Tervetuloa Adamsiin! luki kyltissä. Cozminen huohotti liikuntasuorituksen jäljiltä, mutta kaksikko oli vihdoin perillä pikkukylän laidalta.
"Näyttää lämpöseltä", Cozminen sanoi ja Vega ei voinut olla kuin samaa mieltä. Viimasta ja lumesta huolimatta kylä näytti ystävälliseltä ja lämpöiseltä, etenkin talot näyttivät jotenkin kumman suloisilta.
"Minne mennään? Jos on nälkä niin toivotaan että tiskausapu kelpaa", Cozminen illisteli linnulle. Vegalta meni vitsi vähän ohi, mutta päätteli tämänkin olevan joku outo ihmisten rituaali. Eikä Vega ollut muutenkaan ikinä käynyt kahvilassa sisällä, kuistilta löytyi välillä pokemoneja ruokkivia ihmisiä. Kokemus tämäkin.
"Kolmas oikealla näyttää mukavalta", starly sirkutti ja testasi jälleen kerran ihmisen puheenymmärryskykyä.
"Joo!" ihminen hymyili ja lähti saapastelemaan pientä putiikkia kohti. Se näytti erityisen pehmeältä lumisine kattoineen ja yleisen mökkimäisyytensä takia. "Kato, niil on snorunt- patsas!"
Oven vieressä nökötti jostakin paikallisesta puusta veistetty snorunt, joka piteli käpälissään "Tervetuloa!"- kylttiä. Kyltin teksti näytti selvästi lapsen käsialalta. Sen lisäksi snover itse näytti olevan hyvinkin iloinen ollakseen pihalla pakkasessa. Ainakaan se ei vibratoinut oikeiden tapaan.
"Käy vähän sääliksi, että se joutuu olemaan ulkona", Vega sirkutti hiljaa.
"Sovitaan että se saa hyvää palkkaa ja on mieluusti ulkona. Eihän tääl loppujen lopuks oo niin kauhean kyl-"
"VVOOOSSSSSH", sanoi tuuli. Lumisade sakeni silmissä.
"Mennää sisäl", Cozminen sanoi avatessaan oven. Ja kuinka ollakkaan, siellä oli hyvin lämmintä. Vegan sulat tasoittuivat vähitellen.
"Terrrvetuloa!" kaksikkoa vastaan tepasteli alakouluikäinen lapsi. Pojalla oli geneeriset, ruskeat hiukset ja villavaatteet. Lapsi oli hyvinkin iloisen oloinen punaisine poskineen. Hymy oli hieman rankan näköinen, kun purukalustosta puuttui muutama hammas.
"Moi, piti tulla kylmää pakoon", Cozminen rullasi Vegan vapaaksi huivista ja laski sen tuolille istumaan. Poika ei tiennyt, pitäisikö olla iloinen vai mitä kun kahvila oli kuulemma vain lämmittelypaikka, mutta hymyili loppujen lopuksi silti. Cozminen huomasi henkarin ja ripusti siihen takkinsa, kaulaliinan, karvahatun ja rukkaset. Sinitukkaisen hiukset olivat lyhyehköt, mutta pidempi otsatukka toi Vegan mieleen staraptorin otsan peittävät sulat.
'Mitenköhän äidillä ja muilla menee', Vega mietti haikeasti. Sen lähdöstä oli kulunut hieman yli kuukausi, mutta ikävä veti takaisin vähän kerrassaan. Nyt kun oltiin Sampsuchoossa asti niin voisi vielä kierrellä paikkoja vielä kun tilaisuus oli.
"Oho? Terry, tuliko asiakkaita?" oletettavasti keittiön puolelta ilmestyi nuori ruskeatukkainen nainen. Hän äkkäsi kaksikon ja lähestyi sädehtivän hymyn kera heitä, loikaten matkalla baaritiskin yli.
"Tervetuloa Snoverin herkkuhetkeen! Olen kahvilan pääylläpitäjä Lina ja tässä on veljeni Terry", Linaksi esittäytynyt selosti.
"Lina, sanoin jo tervetuloa", Terry mutristi suutaan tärkeän näköisenä.
"Anteeksi, kahvinkeitin temppuilee taas ja pitää niin kovaa melskettä etten kuullut kunnolla", Lina pahoitteli ja taituroi itsensä takaisin tiskin taakse parilla voltilla.
"Mitä saisi olla?"
"Öh.. Meillä ei oikein ole rahaa minkään ostamiseen, anteeksi", Cozminen pahoitteli ja auttoi vieläkin kohmeisen Vegan baaritiskille. Esillä oli hyvin herkullisen näköisiä leivoksia, jotka näyttivät Vegan silmiin hyvinkin vaahtomuovimaiselle ja se tarkoitti ei-syötävää. Harmi, varmaan koristeita vain. Nälkä kurni hiljaa kaksikon vatsoissa, joten jotain oli tehtävä eikä toistakaan paikkaa voinut etsiä lumipyryn takia. Vaikutti siltä, ettei kukaan selväjärkinen lähde seikkailemaan ulos ellei ole aivan pakko. Ja pimeäkin tuli.
".. Mutta oon auttanut kahvilassa pari kertaa.. Ja tiskannutkin olen, joten öh, jos apu kelpaa maksuna niin voin auttaa parhaani mukaan.. Voidaan syödä myös tähteitä", Cozminen yritti selittää ja Lina näytti nauttivan yllättävän paljon toisen mongerruksesta. Terryn silmät syttyivät.
"Eli voitko- voitko tiskata huomenna?" poika kysyi Cozmiselta toiveikkaana ja vilkuili siskoaan. Vegaa alkoi epäilyttää koko asia.
"Tänään on ollut hiljaista koko päivän ajan lumituiskun takia, mutta varmaan huomenna saattaa tulla hieman enemmän asiakkaita.." Lina johdatteli mystisesti, ".. mutta aina apu kelpaa~ Ja kyllä meiltä muutakin löytyy kuin tähteitä. Oletteko täällä minkä aikaa?" Lina näytti kiinnostuvan tarjouksesta toden teolla. Terry kihisi jo innosta syystä tai toisesta. Cozminen vilkaisi Vegaa, vaikka linnusta tuskin olisi hirveästi apua tiskaamisessa.
"En minä ole kyllä mihinkään menossa", Vega sirkutti hiljaa. Lina ja Terry odottivat Cozmisen tulkkausta.
".. Ei kuulemma olla menossa minnekään pariin päivään. Majapaikka pitäisi etsiä kyllä jossakin vaiheessa ja-"
"Oi, voitte nukkua yläkerrassa jos se vain sopii. Sää on huomenna ja ylihuomenna kuulemma hyvin leuto, joten tänne varmaan tulee enemmän ihmisiä kuin tavallisesti, etenkin kun suklaatehtaan turistikierrokset alkavat nyt alkuviikosta. Mutta jos tiskaajan pesti käy sinulle niin sopii meillekin, emme vaadi muuta maksua kuin päivän tiskaukset. Marjanpoiminta-apuakin tarvitaan, leivokset eivät synny ilman kunnon marjoja", Lina vilkuili Vegan suuntaan marjoista mainitessa. Terry oli tässä vaiheessa jo ratketa riemusta.
"Pystytkö hoitamaan marjojen keruun?" Cozminen kysyi Vegalta. Lintu näytti epävarmalta, vaikka tuo kestäisi tavallista päiväpakkasta se ei tuntenut seutua paljon ollenkaan. Jotakin oli tehtävä, että ruokaa ja lämmin lepopaikka löytyisi vielä pari päivää.
"Uskoisin niin, jos joku tulee mukaan", Vega vastasi. Käännöksen kuultua Terry ilmoitti olevansa marjanpoimija.
"Yleensä äitini on tiskaamassa ja Terry auttaa, mutta hän on nyt lepäilemässä kotona selkänsä takia. Oletko varma, että jaksat? Voin yrittää auttaa, mutta aamulla leivon päivän myytävät leivonnaiset ja kakut, pullat ja semmoiset ja yhdeksän jälkeen tulee asiakkaita, joten joudun olemaan aika varmasti kiinni kassan takana koko ajan. Terry ja ystäväsi voivat aloittaa kymmenen jälkeen ja viimeistään kahdeltatoista he ovat aika varmasti valmiita, leivokset loppuvat yleensä kahden maisemilla, mutta voin päästää sinut pois kahdentoista aikaan, silloin tiskit ovat tulleet suurimmaksi osaksi. Terry voi hoitaa loput", Lina selitti taukoamatta, Cozmiselta meni puolet ohi ja Terry katsoi siskoaan järkyttyneenä, kun ei päässytkään vierittämään tiskejä tuntemattoman vastuulle.
"Lapsityövoimaa.. No, yritetään parhaamme", Vega sirkutti Cozmiselle.
"Yritetään parhaamme", Cozminen tulkkasi, mutta älysi jättää alun pois. Kättelyt tapahtuivat.
"Mie oon Cozminen ja hän on Vega."
"Selvä.~ Menkää istumaan, tuon jotain syömistä teille", Lina hymyili aurinkoisesti. Valinnanvaraa pienessä paikassa ei ollut paljoakaan, mutta ikkunan ja yläkertaan vievien portaiden vieressä oli pieni pöytä. Rappusten alla oli toinen snover-patsas, tällä tosin ei ollut kylttiä niin kuin ulkona olleella oli.
"Meitä seurattiin", Vega sanoi muka epäluuloisen kuuloisesti ja Cozminen henkäisi dramaattisesti. Terry toi tarjottimella leipiä ja kaakaota, mukana oli myös kupillinen tuoreen oloisia marjoja. Kaksikko kiitti syömisistään ja alkoivat ahmia. Terry hymyili ja pyörähti ympäri, mutta huomasi Cozmisen jaloissa jotain jännää.
"Coz, mist sie oot saanu tommoset kengät?!" Terry kiljui ihastuksissaan ja Cozminen kurkkasi pöydän alle kenkiään. Vega kurkkasi myös. Kenkien läpi näki melkeinpä suoraan. Coz henkäisi lievästi järkyttyneenä ja nousi takaisin kuin mikään ei olisi vialla.
"Siinä on semmoista heijastavaa tai peilaavaa lakkaa päällä, miun mummo osti ne jostakin, niin en tiiä mistä ne on", hän selitti parhaansa mukaan.
"Voi, harmi.. Toivottavast sitä lakkaa löytyy jostakin, pitää ettii Boreaksesta ens kerralla!" poika loikki tiehensä. Vega kuitenkin näki selvästi Cozmisen läpi ja oli nähnyt varmasti, että tuon kengät olivat viimeksi ruskeat talvisaappaat. Cozminen yritti hymyillä vakuuttavasti Vegalle. Vega mulkoili takaisin.
".. Okei, ei niissä mitään lakkaa ole", Cozminen sanoi lannistuneena ja ojensi jalkaansa varmistuttuaan, ettei Terry tai Lina ollut lähettyvillä. Vegan ihmetykseksi läpinäkyvä kenkä tuli näkyviin, nyt siinä oli paikalla vaaleansininen huopatossu, missä oli söpöt pörröpallot koristeina. Coz söi leipää kuin temppu ei olisi ollut edes isokaan juttu. Vega ei tiennyt pitäisikö kiljua vai ei, vaikka olihan tuo siistiä.
"Ootko sie täältä päin?" Cozminen kysyi linnulta, kunhan oli saanut suunsa tyhjäksi. Vega päätteli, että joutuisi olemaan tämän ihmisenoloisen kanssa vielä jonkun aikaa, joten miksi ei kertoa. Taikatemppuja lukuun ottamatta tuo ei vaikuttanut vaaralliselta.
"Olen Sinnohista, Celestic Townin lähettyviltä. Lähdin noin kuukausi sitten kotoa, kun tunsin olevani valmis näkemään mitä muualta löytyy. Jossakin vaiheessa löysin itseni Caijousta, vietin etelämmässä vähän aikaa ja seurasin ilmavirtaa, mutta se toikin minut tänne asti", Vega kertoi. Näin mietittynä kuukauden aikana oli ehtinyt tapahtua paljon. Kaksikko jatkoi ruokailuaan ja syötyään Vega oli saanut kerättyä tarpeeksi rohkeutta, että kysyisi Cozmisen menneisyydestä. Siinä samassa Lina hipsutti paikalle, keräsi tyhjät astiat ja opasti kaksikon yläkertaan vierashuoneeseen.
Huone oli pieni ja yksinkertainen, Vegan helpotukseksi siellä ei ollut Snorunt- patsaita missään. Sänky, tuoli, varmaankin tyhjä lipasto, ikkuna, kattolamppu sekä ovi, mitä muuta tarvitaan, kylpyhuonekin oli vieressä.
"Tulen herättämään teidät viimeistään puoli yhdeksältä ja tuon aamupalaa", Lina kertoi vielä kun kaksikko alkoi näyttää uniselta. Cozminen oli kyllä hieman säikähtäneen näköinen kuullessaan heräämisajankohdan.
"Hyvää yötä!" Lina ja Terry sanoivat kuin yhdestä suusta. Kaksikko vastasi samalla mitalla.
"Teenkö siulle pesän?" Cozminen kysyi ja yritti muotoilla päiväpeitteestä ja viltistä sopivaa pientä myttyä, jossa pörröinen starly voisi nukkua. Vegan piti vielä pedata se mukavaksi, mutta ihmiseltä työ oli ihan hyvin tehty. Lumipyry heltisi hetkeksi ja kaksikko näki ensimmäistä kertaa pimeällä taivaalla laukkaavat revontulet. Cozminen hymyili ja kömpi peittomeren alle. Päivä oli kulunut hämmästyttävän äkkiä, ei varmaan ollut myöhäkään, mutta pimeä oli silti. Toivottavasti huomenna olisi parempi ilma, jotta revontuletkin näkyisivät kunnolla.
"Öitä, Vega."
".. Hyvää yötä, Cozminen."

--------------------------

Oih ja voih kun tässä meni näin perkeleen pitkään. >:( Nyt vastaan tähän tarinaan, pahoittelen tästä pitkästä odotusajasta. En edes huomannut että aika oli mennyt näin nopeaa. :<

Kappalejakoa/riviväliä saa lisätä enemmän! Teksti oli hieman supussa omaan makuuni/silmääni.

Kivan erilaista avausta tarinalle! Ja heti päästiin tietämään miten Coz ja Vega ovatkaan tutustuneet. Heti päästiin näkemään miten ystävyys alkoi ja luottamus kasvaa pikkuhiljaa. c:

Kuvailu tarinassa oli mukavaa ja erilaista. Hieman jopa leikittelevää mikä oli virkistävää vaihtelua. En vielä ekaan tarinaan ala heittelemään ehdotuksia ynnä muita koska tosiaan tarina vasta pääsi alkuun ja tästä se seikkailu lähtee. :D

Tarina oli kyllä todella söpö, tykkäsin tästä kovasti ja haluan päästä lukemaan jatkoa mahdollisimman pian! Ihanaa että muutenkin päätit liittyä tänne ja elävöittämään paikkoja. :'3

Tästä saatkin palkinnot! Onhan niitä sentään odotettu tarpeeksi pitkään..köh.

- 45 HC
- 1 taso Vegalle
- 1 Rare Candy ensimmäisen tarinan johdosta

- Rosa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti