Toinen tarinoista~ Kyseessä pisin yksilö näist kuudest. :O
"Cozzu
ja Vega, ylös nyyyyyyyyyt~"
"Mhhmh...
Cozzu?"
"Tulkaa
alas kunha ootte valmiit, laitan syömistä pöytään. Katotaan sitten työpiste
kuntoon saman tien. Nähdään kohta!"
Oven
ulkopuolella Lina jätti kaksikon heräilemään uuteen päivään ja tömisteli
alakertaan. Cozminen nousi vaivalloisesti istumaan sängyllään. Vegan sydän
alkoi vihdoin rauhoittua alkujärkytyksestä, sillä tuo ei muistanut heti, ettei
se nukkunutkaan viime yötä ulkona niin kuin yleensä. Coz nousi ylös ja meni
kurkkimaan ikkunasta. Oli yllättävän valoisaa, vaikka kello olikin puoli
yhdeksän, juuri niin kuin Lina oli uhannutkin eilen. Sinitukkainen venytteli
vieläkin unisesti.
"Sanohan,
mistä lähtien mie oon ollu Cozzu?" tuo nähtävästi osoitti kysymyksen
Vegalle. Starly ei oikein tiennyt oliko kysymys kuinka vakava, kaksikkohan oli
tuntenut toisensa vasta eilisestä. Jotain piti kuitenkin vastata.
"Nähtävästi
tästä lähtien." Cozzu virnisti. Sitten hän tarttui peiton reunoihin ja
nosti sen eteensä jonkinlaiseksi näkösuojaksi. Hänen kasvoillaan oli jotenkin
ilkikurinen ilme. Vegaa alkoi hermostuttaa.
"Siehän
muistat, kun eileen miun kenkien läpi pystyi näkemään ja sit ne muuttu
tupsutöppösiks?"
"...
Joo?"
"Katoppas
tätä temppuu!" Cozminen virnuili pudottaessaan peiton lattialle. Hän oli
täydessä vaatetuksessa, vaikka oli vasta äsken t-paidassa ja shortseissa. Vegan
teki mieli kiljua. Coz taisi huomata linnun hätäännyksen, sillä tuo noukki
peiton lattialta ja heitti sen sängylle hätäisesti.
"Anteeks,
aattelin kertoo eilee lisää, mutta sie vaikutit niin uniselta etten viittinyt
enää. Toivottavasti töiden jälkeen ehtii", sinitukkainen hymyili ja
vaikutti muistavansa hampaidensa olemassaolon.
"Oota,
käyn pesee hampaat", Coz ilmoitti ja nappasi suoraan ilmasta punaisen
mukin, missä oli hammasharja ja tahnatuubi. Vega jäi yksin huoneeseen. Sille
tuli taas vastustamaton hinku kiljua.
'Mistä
ihmeestä tuollaisia ihmisiä edes löytyy? Ei tuo tavallista ole, sen tiedän',
lintu mietti. Cozminen oli edelleen vaarattoman oloinen, vaikka tuo temppuili
vaatteidensa kanssa ja repi tavaraa tyhjästä. Vega tyytyi hymähtämään.
'Kosminen todellakin.''
Hampaat
puunattuaan Coz haki starlyn alakertaan aamupalalle. Terry lusikoi unisesti
puuroa suuhunsa ja pystyi sanomaan juuri ja juuri huomenta kaksikolle. Lina oli
tuonut puuropadan baaritiskille. Hän arveli, että Vegallekin puuro kävisi ja
kyllähän tuo toisi lämpöä ja virtaa lounaaseen asti. Kaikki söivät puuron
vikisemättä.
"Alkaako
teil koulu mihin aikaa?" Cozminen kysyi jotenkuten heränneeltä Terrylta.
Poika katsoi hetken aikaa kaukaisuuteen.
"Taisi
olla 14. päivä. Onneks lomaa on viel muutama viikko jäljellä", hän vastasi
ja jatkoi jalkojensa survomista villasukkiin. Coz näytti järkyttyneeltä.
"Nyt on
kesä!" sinitukkainen kuiskasi järkyttyneenä.
"Niin
käy aina välillä", Vega vastasi. Kyllä kai se kummastutti, että kesällä
sataa lunta, mutta näin pohjoisessa siinä ei ole mitään kummallista. Sitä voisi
miettiä myöhemmin, työt oli hoidettava ensin alta.
"Mikä
olo? Pystytkö lentää?" Coz kysyi vielä, ennen kuin Vega ja Terry
lähtisivät marjametsälle.
"Ihan
hyvä, ainakin nyt. Eikä ilma tunnu niin kylmältä kuin eilen, huivikin auttaa.
Ja yritän saada meidät mahdollisimman aikaisin takaisin, älä huoli", lintu
selitti tiskijukalle. Cozminen oli sitonut huivinsa
starlyn kaulalle, joten sen selkä oli ainakin suojassa lumelta.
"Lähetään
jo, täällä jäätyy!" Terry hyppi jalalta toiselle lämmittääkseen itseään.
Pojalla oli tietenkin talvivaatteet lapasia ja pipoa myöten, mutta paikallaan
seisoskellessa pakkanen pääsi pureutumaan saaliiseensa vaivattomammin. Vega
nousi lentoon ja Terry poimi puolestaan kahvilan kulmalta pajuista punotun
marjakorin ja lähti saman tien juoksemaan kylän laitaa kohti, jonka reunassa
häämötti lupaavan näköinen pusikko. Lentävä otus pysyi helposti kaksijalkaisen
vauhdissa, mutta mieluummin seurasi tätä marjapaikalle kuin eksyisi tuosta
heti. Cozminen katsoi kaksikon perään ja lähti takaisin sisälle Linan avuksi.
Kahvilassa
tuoksui selvästi tuoreelta pullalta ja kahvilta. Lina oli juuri laittamassa
leivonnaisia näytille ja hymyili Cozmiselle tämän saapuessa tiskin taakse. Hän
nosti sivupöydältä essun.
"Sie
saat lainata tätä, jos sinulle semmoinen käy. Miusta tuntuu heti paljon
työukkomaiselta, kun on edes jotain työvaatetta päällä", Lina hihkaisi
ojentaessaan Cozille essun. Hän kiitti ja laittoi sen ylleen. Sinitukkainen
tuntui odottavan, että siinä lukisi edes "köyhä" tai
"orja", mutta essu oli kokonaan iloisen vihreä. Väri tuntui jotenkin
sopivan Linan persoonaan.
"Jätin
siulle kans pari munkkia välipalaksi, syö kunhan ehdit", Lina lisäsi
aurinkoisesti hymyillen. Coz tunsi suupieliensä nousevan väkisin ylös. Hän
jäisi mieluusti pidemmäksikin aikaa, vaikkei palkkaa saisi. Lina vaikutti
huolehtivan kaksikon tarpeista ja aina katto pään päällä sekä eväs lautasella
maistui. Tai tätä mieltä hän oli juuri ennen kuin ulkoa alkoi kuulua
hirvittävää älämölöä ja sisälle valui kauhea ihmismassa. Ja kauhea ihmismassa
meinasi samaa kuin hirveää tiskikasaa.
"Tiskinurkkaan
siis", Coz mutisi ja laahusti käynnistämään tiskikonetta.
"Ooooooooo
kato Vega, marjoja!"
'No niinpä
näyttää olevan', Vega pyöritteli silmiään henkisesti. Terryn piti nähtävästi
huutaa aina, jos näki yhdenkin marjan lumen keskellä. Tavallaan se oli hyvä
apu, mutta tavallaan myös hyvin ärsyttävää. Starlyilla oli muutenkin hyvä näkö
ja Vega oli onnistunut paikallistamaan jokaisen marjan, ennen kuin poika tuli
ja kiljui. Eikä kielimuurin takia lintu pystynyt sanomaan mitään vastaan, piti
vain kestää. Rehellisesti sanottuna Vega olisi aika varmasti selviytynyt
tehtävästä ihan hyvin yksinkin, mutta lintu ei kyennyt millään nostamaan
painavahkoa pajukoria metsikön läpi. Se oli myös kokeillut kannustavaa
sirkutusta, mutta Terry oli luullut sitä varoitushuudoksi ja pötkinyt pakoon.
Siinä meni taas aikaa hukkaan, ennen kuin lapsi löydettiin lumikasaan
hautautuneena.
"Toivottavasti
päästään tänään pulkkamäkeen!" Terry tuntui iloitsevan jo valmiiksi. Hän
oli höpöttänyt mäkeen menosta koko aamun, kunhan oli herännyt kunnolla. Vega
poimi mahdollisimman varovasti marjoja korkeammalta pensaasta ja hymähti
itsekseen hataralle muistolleen. Vegan ja sen sisarusten ollessa pieniä niiden
isä, Algorab- nimien honchkrow näytti miten lasketaan mäkeä. Nähtävästi
isommatkin varikset olivat ihan yhtä leikkisiä kuin pienetkin. Kolme poikasta
arastelivat aluksi ensiluntaan, mutta uskaltautuivat kuitenkin pesästä pois.
Uljas honchkrow oli pyörinyt lumessa mäkeä alas ja suoraan kuoppaan, joka oli
täyttynyt höttöisellä puuterilumella. Poikaset luulivat jumiin juuttumisen
kuuluvan asiaan, joten nuo kierivät isänsä perään kaikki kolme. Niiden emolla
olikin ihmeteltävää, kun pesä oli tyhjänä ja hänen kumppaninsa yritti ähistä
pois ahtaasta lumiansasta poikastensa kanssa. On sanomattakin selvää, että isä oli
loppuviikon arestissa.
Yhteistyöllä
(jeeeh) Terry ja Vega saivat marjanpoimimiset hoidettua pois alta. Metsästä
ryömiessään he huomasivat, että miehiset työukot ja -akat kokosivat
jonkinlaisia telttoja ja kojuja. Jotain jännää oli aivan selvästi tapahtumassa.
Terryn silmät syttyivät ja hän suorastaan kiisi nauraen Snoverin herkkuhetkeä
kohti. Jollain ihmeellä hän sai pidettyä kaikki marjat korissa, vaikka
heittikin etuperinvoltin parruja kuskaavan miehen hartioilta. Vega räpytteli
pojan perään niin pian kuin suinkin. Lintu kiitti sään armollisuutta, tänään
ilma oli paljon leudompi kuin eilen, vaikka tähtitomumainen lumi kimalteli
taivaalta alas kuten aina. Se sai Terryn kiinni tuon avatessa ovea, joten sen
ei tarvinnut jäädä puntaroimaan ulos, miten ovi vedetään auki. Terry linkaisi
huivinsa ja takkinsa jonnekin naulakon suuntaan, marjakori jäi lattialle
kiireessä. Sisälle tuli ainakin mukillinen lunta tuon kenkien mukana. Lina
kurtisti kulmiaan niin moittivasti kuin vain suinkin pystyi.
"Terry,
miehän olen sanonut ties kuinka monta k-"
"Lina ne
rakentaa kesäriehan kojuja ja semmosia!" Terry pulisi innoissaan kuin
räjähtämäisillään oleva ilmapallo. Tai antaa olla, tuskin ne siitä tykkäävät.
Linan ilme lämpeni heti. Sitten hänkin oli miedosti räjähtämäisillään oleva
ilmapallo.
"Onko ne
jo tänään? Unohin ihan!" siskoihminen läpsäytti pikaisesti nuppiaan.
"Viittitkö mennä kysymään, et onko Cozzulla mitään tekemistä illaks.
Voijaa mennä porukalla riehaan jos se hänel sopii."
"Joo!!"
Terry oikaisi tiskin yli ja viipotti keittiön tiskinurkkausta kohti. Sillä
välin Vega puhisi marjakoria nostaessa ja sai kun saikin nostettua semipainavan
objektin baaritiskille. Starly retkahti korin viereen puuskuttamaan siivet
levällään.
"Kiitoksia
Vega~ Terry olisi voinut kyllä tuoda tämän pöydälle asti",
Lina mutisi mulkoillen veljensä suuntaan. Syvä huokaus. "No ei voi mitään,
kunhan menevät pakkaseen asti niin hyvä tulee." Sen sanottuaan nainen
alkoi puurtaa erillisiä laatikoita pakastepusseja etsien. Vasta nyt Vega pääsi
kunnolla silmäilemään, millaista kahvilassa oli päivällä. Tyhjältä vaikutti.
Kahvimukeja sekä tarjottimia näytti puuttuvan kuitenkin vinkeä määrä viime
kerrasta.
"Coz on
tulossa kans!" Terry pomppi tasajalkaa keittiöstä.
"Ai on
tulossa?" Lina mätti marjoja pakastepusseihin.
"Oon
tulos", Coz laahusti Terryn perässä keittiöstä. Äänensävystä ja rusahtelevasta
selästä päätellen tiskaaminen otti voimille. Sinitukkainen haukotteli
kämmenselän takana.
"En
kyllä arvannut, et aamulla tulisi nii paljon porukkaa. Turistit vielä menee,
mutta ne rakentajantyyppiset oli yllätys", Lina katseli pahoittelevasti Cozmista.
"Myö voidaan hoitaa loput, menkää molemmat vain lepäämään."
"Ok!"
Terry oli jo lähtökuopissa, mutta tuon sisko ehti pysäyttää veljensä menon
siihen paikkaan.
"Cozzua
ja Vegaa tarkoitin mie", Lina hihkaisi ja tuon silmät kiiluivat
huolestuttavasti. "Sinä hoidat pöydät ja tuon vesilätäkön tuosta
ovensuulta tänne."
"Iha
epää!"
"Itehän
sie noi lumet sisälle toit!"
Coz ja Vega
eivät halunneet jäädä seuraamaan sisarusrakkautta, joten sinitukka korjasi
lintukaverinsa baaritiskiltä pois ja pinkoi vierashuoneeseen niin nopeasti kun
vain kykeni.
"No,
miten metäs meni?" Coz kysyi rojahdettuaan sängylle.
"Siinähän
tuo. Terry on kovaääninen ja aina menossa, siitä miinusta. Tosin kumpikaan
meistä ei paleltunut, joten siitä plussaa. Kiitos huivista muuten", starly
sirkutti lehahtaessaan ikkunalaudalle. Se sai huivin pujoteltua pois, sillä
liika kuumuus alkoi ahdistaa poloista. Cozminen nousi ylös ja kääräisi huivin
takaisin, hävittäen sen taas ilmaan.
"...
Saanko kysyä, miten teet tuon hävittämistempun?" Vega kysyi hitaasti. Coz
katsoi lintua hetken aikaa hölmönä kuin muistaen, ettei tavaroiden repiminen
tyhjästä ja jonnekin häivyttäminen ollut aivan tavallista.
"Se-
niinku mie-" näytti siltä, että sinitukkaisen kädet yrittivät kuvailla
jotain kuvaamatonta. Tai Cozminen harjoitteli uimaan kissaa ja koiraa samaan
aikaan kuiviltaan. Vegan teki mieli hihittää.
"Säilytätkö
niitä jossakin?" Vega muotoili yksinkertaisemman kysymyksen. Nyt alkoi
raksuttaa.
"Mie
säilytän tavaroita semmoisessa tyhjästä tilasta. Vaatteita ja hillopurkkeja ja
näkkileipää ja semmosta. Siel taisi olla kans ensiapupakkaus jossakin kans.
Pitäis järjestellä koko paikka hälytyksen varalta, jos se pakkikin löytyis. Mut
muistan kuitenkin tavaroiden nykyiset sijainnit ihan hyvin ja ensiapua harvemmin
tarvii, kunhan on potioneja matkassa." Vega nyökytteli uudelle tiedolle.
Sinnohissa kuuli vähän väliä eri ulottuvuuksista ja semmoisista. Äiti kertoi
välillä giratinasta, vääristyneestä maailmasta, toisesta hullusta
sinitukkaisesta ja siitä, miten hän oli pieksemässä kaikkia kolmea vuorotellen.
Äiti varmaan lentäisi sukkulana Sinnohista asti, jos jotain hälyttävän oloista
tapahtuisi.
"Eli
pystyt vaihtamaan tavaroiden paikkaa sen ja tämän välillä?" Vega ei oikein
tiennyt mitä tarkoitti "tällä", mutta toivoi, että se selviäisi
pikapuoliin.
"Pähkinänkuores
joo", Coz vastasi lopulta rapsutettuaan päätään hetken. Kaksikon välille
laskeutui joksikin aikaa yleinen miettimispaussi. Cozminen näytti miettivän
jotain pitkään ja hartaasti. Lopulta tuo näytti tekevän päätöksensä ja keräsi
ajatuksiaan huokaisten. "Ootko sie menossa minne päin täält?"
"En
oikein tiedä. Oleskelin etelässä päin viimeksi. Ei minulla taida olla mitään
ihmeempää määränpäätä vielä suunnitteilla. Kuinka niin?" Vega kallisti
päätään tietämättä ollenkaan, miten söpö tuo osasi olla.
".. Mie
oon tavallaan tottunu matkaamaan kolmen tai neljän porukas yleensä. Parikin
riittää... Joten jos siit ei oo vaivaa, nii voinko tulla siun mukaan?" Coz
hiplasi takaraivoaan hermostuneesti. "Eihän myö olla tunnettu toisemme kun
vähän yli päivän, mut kuitenkin." Siniset hiukset pörhistyivät silmissä.
Vega olisi mielellään hymyillyt, jos nokka olisi niin taipuisa.
"Eiköhän
se minullekin sovi", lintu myöntyi ja katsoi ihmisennäköisen keltaisiin
silmiin. Niihin näytti syttyvän tähtiä.
"Mahtavaa!
Mie en laskis itteeni yksinään minnekään jos totta puhutaan", Coz rapsutti
leukaansa rauhoittuessaan. "Niin, miun pitäis varmaan näyttää viel yks
juttu.." Vega seurasi Cozmisen eleitä silmä kovana. Hän hengitti syvään,
ojensi kätensä eteensä ja hengitteli rauhallisesti. Sormet alkoivat näyttää
jotenkin läpikuultavilta. Starly joutui räpyttelemään silmiään hämmentyneenä,
kun käsi oli jo ranteeseen asti
kadonnut. Cozminen ravisti samaista käsivarttaan, josta oli jo osa hävinnyt. Hän
hymyili jotenkin pahoittelevasti Vegalle, joka lennähti tarkastamaan kadonnutta
ruumiinosaa lähempää. Se ei tuntenut mitään käden kohdalla. Se tyytyi vain
töllistelemään hämmentyneenä ja istui Cozmisen viereen.
"Miten
sinä tuon teit? Oletko taikuri vai mikä?" Vega uskaltautui kysymään
selvittyään alkujärkytyksestään. Coz nousi ylös ja töppösteli ikkunalle ja
avasi sen kokonaisella kädellään ja pisti läpinäkyvän pihalle. Onneksi kukaan
ei näyttänyt kiinnittävän erityisempää huomiota sinitukkaisen puuhiin. Starly
järkyttyi toisen kerran, mutta hieman lievemmin tällä kertaa Cozin kääntyessä
häntä kohti. Molemmat käsistä olivat jälleen ehjät ja hän hymyili
voitonriemuisesti. Sentäs hullunkiilto silmissä puuttui.
"Mie
muodostun tähtipölystä nii kuin kaikki meist. Se on miullekin mysteeri, miten
mie pystyn muuttaa itteeni näin vapaasti. Koko kropan häivyttäminen taas vie
hirveesti energiaa", Cozminen selitti.
"Miten
käden ikkunasta työntäminen auttaa sitten?" Vega jatkoi kysymysjonoaan
uudella kysymyksellä.
"Vesi
auttaa miua kokoontumisessa. Pöly pysyy suhtkoht samassa paikassa mistä mie
koostun, muttei sitä pysty tuntemaan. Aura saattaa näkyä vielä, mutta mie en
niitä harmi kyllä näe. Mie kans osaan jotenkuten teleportata, mut sit mie oon
seuraavat päivät enemmän tai vähemmän henkitoreissani, eli en harrasta sitä
mielelläni. Varmaan jotenkin osaan hallita tilaa niin ku tavaroiden kans. Ei todellakaan
mitää palkian tasoa, mut kuitenkin nii on sattunu käymää." Vegan teki taas
hirveästi mieli kiljua niin kovaa kuin lähtee. Nainen taisi kuitenkin puhua
totta maistiaisvoimista päätellen.
"...
Syötkö sinä?"
"Joo,
melkeepä kaik menee alas."
"Haavoitutko?"
"Aina
välillä jos en ehdi väistää tarpeeks nopeesti. En kyl mielelläni kokeile
kuolevaisuuden rajojani viel, kiitos vaan."
"...
Kakitko?"
"Totta
mooses."
'Eli ihan
kuolevaiselta hän vaikuttaa, vaikka onkin vähän outolintu. Mielenkiintoista
enemmänkin', Vega tuli päätökseensä. "Selvä. Minne päin lähdetään täältä
seuraavaksi?" Ja siitäkös Cozminen innostui. Alakerrassa Lina ja Terry
ihmettelivät yläkerrassa pomppimista, mutta jatkoivat päivän loppusiivoustaan.
Munkit voisi syödä ennen lähtöä kesäriehaan. Niiden avautumisessa menisi vielä
pari tuntia. Adamsissa kesti tavallisesti vain vähän aikaa juhlien
järjestelyssä, sillä ylimääräisiä kisoja ja semmoisia karsittiin usein rankalla
kädellä ja näin ne pidettiin pieninä. Kyläläisiä ei näyttänyt haittaavan,
kunhan kaikilla oli kivaa. Cozmisen kysellessä etelän kylistä ja kaupungeista
olallaan istuvalta Vegalta he laskeutuivat rappuset rauhallisesti alas.
"Kesäriehaan
pääsee vast tunnin päästä. Ihan pyllys tämmöne toiminta", Terry mutisi
baarijakkaralle luhistuneena kaakaomuki nenän edessä. Lina oli putsaamassa
tiskikonetta ja Cozminen irvisti äänen tuomille pahoille muistoille.
"Mitäs
myö tehää?" sinitukkainen kysyi starlylta ehdotuksia.
"Lähdetäänkö
ulos? Eilen ei päästy katselemaan paikkoja yhdessä sattuneista syistä",
lintu kysyi perustellen. "Joo mennää vaa-"
"Äiti
tulee!" Terry huusi. Vega aisti kauhun hänen äänessään. "Äkkii
piilota munkit!" ja Lina teki työtä käskettyä eli heitti ne Cozmiselle ja
Cozminen heitti ne vain tavaratilaansa. Onneksi sisaruksilta meni ohi kyseinen
tapahtuma, sillä tämä äidiksi nimetty henkilö lampsi sisälle painavaa
kangaskassia pidellen. Ruskean
parka-takin alta kuoriutui leveäharteinen nainen, jolla oli siinä vaiheessa
hyvin tuima ilme. Hänellä oli myös geneeriset äitihiukset.
"Terve,
saitte nähtäväst paikan pidettyy pystyssä", nainen kysäisi ja lampsi
kasseineen keskelle kahvilaa. Lina näytti ahdistuvan. "Mut miks tää
kahvila on auki?" äiti hymyili.
"Me- mie
tuota noin.. Tavallaan halusin auttaa ja tää on tavallaan ollut.. pari päivää
auki", Lina selitti katsellen varpaitaan kiinnostuneena. Vasta nyt
Cozminenkin huomasi, ettei tyttö voinut olla kuin muutaman vuoden Terrya
vanhempi. Yläasteikäinen rääpäle siis. Tosi pieni. Vau.
"Vai
pari päivää, hm?" äiti vilkaisi Terryn suuntaan. Vega haistoi kylmän hien
nousevan pintaan.
"No ehkä
kolme.. tai neljän suuntaan", poika vinkaisi. Äiti huokaisi ja pyöritteli
päätään. Hänen ilmeensä suli, muttei hän ollut todellakaan tyytyväinen lastensa
puuhiin.
"Turha
sitä on surra enää, luulisin. Kahvilan pito o kuitenki tarkkaa hommaa, joten
apua olisitte tarvineet joka tapauksessa", äiti totesi. Vasta nyt hän huomasi
Cozzun ja Vegan. "Tulitkos sinä kattomaa kesäriehaa?"
"Myö
tavallaan tultiin ettimään yöpaikkaa eileen, mutta tiskaamisesta saatii muruu
rinnan alle ja hyvät yöunet", Cozminen selitti. Olisi turha kaarrella,
sillä tämä nainen näki valehtelun varmaan kilometrinkin päästä. Ja nainen
mulkaisi silmillään lapsiaan tämän kuultua.
"Lina?"
"..
Niin, äiti?"
"Olikos
nuorukainen tiskaamassa minkä aikaa?"
"Öh..
Tänään muutaman tunnin.." ja tähän äiti päästeli eriskummallisia
nuhtelevia ääniä. Cozin niskavillat nousivat pystyyn muuten vain.
"Sekin
vielä", nainen mutisi. "Se on ihan liikaa yhestä yöpaikasta".
Coz oli juuri sanomassa jotain vastaan, mutta huomasi äidin päättäväisen
ilmeen. "Tuu, laitetaan paperit kuntoon", sanoi hän ja sinitukkainen
seurasi naista keittiön pikkutoimistoa kohti. Vega jäi suosiolla matkasta,
mutta sekin joutui pistämään jalanjälkensä paperiin.
"Tää on
tällä selvä. Ootteko lähdössä tänään? Voin maksaa palkan tänään", äiti
hymyili nyt. "Ja pitää varmaan laittaa vähä extraa noiden yksien
vahtimisesta." Coz yritti pistää taas vastaan, mutta mitään vaikutusta
piipityksellä ei ollut. Kahvilan puolella Lina ja Terry olivat vajoamassa
mieluusti maan alle, mutta äiti näytti antaneen tempauksen anteeksi. Terry oli
oikeastaan käynyt etsimässä rahansa kesäriehaa varten. Hän oli jälleen
lähtökuopissa.
"Mennää
jo, siel on ihmisii!" Terry ei jäänyt odottamaan muita vaan kiisi Lina
perässään keskusaukiota kohti, kunhan o saanut vaatteet niskaansa. Cozminen oli
juuri laittamassa Vegalle huivia, kun äiti iskee baaritiskille jotain kilisevää
ja kahisevaa. (Hän ei huomannut huivin siirtämistä juttuja kaivellessaan.)
Baaritiskillä oli rahaa.
"Siinä
100 heart coinia, toivottavasti riittää", nainen hymyili ja Cozminen
vilkuili ympärilleen leuka auki. Vega ei tiennyt ihmisvaluutasta hirveästi,
mutta 100 jotakin kuulosti isolta määrältä. Taas Coz yritti muodostaa heikkoja
vastalauseita, mutta tyytyi kiittämään kumarrus-niiauksen kera ja kipitti ulos.
Kojut olivat rakentuneet
yllättävän nopeasti, vaikkei niitä tainnut olla kuin kuusi pienempää ja pari
isompaa. Toisessa isommassa oli jotain
pelejä ja kilpailuja. Kaksikon kipittäessä sisäänkäynnin portin ali alkoi
hipsiä lunta. Terry oli jo leikkimässä lumisotaa muiden ikäistensä lasten
kanssa. Lina kipitti vastaan ja pahoitteli narraamistaan. Äiti oli kuulemma
vain viiden päivän hermolomalla ja jättänyt lapsensa vahtimaan kahvilaa. Ei
siis pyörittämään. Lina oli kuulemma lähdössä pyörähtämään suklaatehtaan
myymälässä ostamassa jotain anteeksipyyntönä.
"Tääl on
suklaatehdas?!" Coz kiljaisi hämmästyneenä.
"Se on
vähän kauempana koordinaattorihallin vieressä. Eteen on vaa kasvanu hirveesti
kuusia, ettei niitä näe täältä kylältä päin. Etenki halli on nätti, voidaan
käydä pyörähtämässä sielläkin", Lina näytti piristyvän. Hän katseli
kesäriehan kojuja ja huokaisi haikeasti. "Kesärieha oli aikasemmin paljon
isompi tapahtuma. Koordinaattorihalli ja suklaatehdas tuo uusia turisteja,
mutta aikasemmin ne tulivat kahviloiden ja kauppojen takia. Onneksi tääl ei ole
isompia tavarataloja lähettyvillä, sillä myökin varmaan menetettäisiin siinä
paljon asiakkaita." Cozminen nyökkäili Linan selostukselle. Vega tähyili ihmisten sekä muutaman pokemonin
menoa sinitukkaisen olkapäällä. Kaksijalkoja eikä pokemoneja näkynyt montaakaan
ja tihenevä tuisku varmaan verotti vierailijoiden määrää. Kojujen pitäjät
tärisivät enemmän tai vähemmän ja osa kojuista oli tyhjillään, varmaan myytävät
asiat olivat vielä tuloillaan. Adamsissa olisi varmasti vielä mitä nähtävää,
mutta reissuun lähteminen poltteli Cozin jalkapohjia. Vega viihtyi hyvin
viileässä ilmastossa, mutta näin kova kylmyys oli sinnohilaiselle aivan liikaa.
Jos huomenna päästäisiin lähtemään ja aloittamaan matka, mitään vastalauseita
ei tulisi. Sitä ennen oli vielä iltapäivä ulkona pyörimistä. Parempi ottaa ilo
irti ja silleen.
"No,
mitä kokeillaa ensin?" Cozminen kysyi Vegalta, kunhan he olivat
vilkuilleet kojut läpi. Vegan mielenkiinto kiinnittyi jonkinlaiseen peliin,
jossa ammuttiin erikokoisia maalitauluja.
"Näin tuollaisen
Celectic Townissa, mutta siinä ammuttiin ilmapalloja. Täällä varmaan on vain
niin kylmä, etteivät ilmapallot kestä kasassa. Muutenkin luontoystävällisempää
tämmöinen kuin muovinpalasten räiskiminen suuntaan ja toiseen", starly
päätteli.
"Sinne
siis?"
"Sinne
siis."
Ampumispelin
kojunpitäjä oli nuori nainen, joka oli pukeutunut kokonaan violetin ja sinisen
sävyihin. Hän näytti hyvin iloiselta, kun edes joku tuli pelaamaan.
"Tervetuloa! Kuinka monta kierrosta saisi olla?" hän kysyi posket
pakkasesta punertuneina.
"Öh,
tuota.." Coz takerteli ja huomasi hinnaston kojun pöydällä. Kolme
laukausta per kierros. "Kaks kierrosta näi ensalkuun, kiitos."
Omenaposkinen
hymyili sädehtivästi. "15 heart coinia, kiitos!" Cozmisen ojennettua
rahat hän kumartui pöydän alle ja nosti sieltä vihreän singon näköisen
kapistuksen. "Onnea matkaan!"
Sinitukkainen
nosti ampumavälineen varovaisesti pöydältä ja tutkaili sitä hetken. Onneksi se
ei ollut kauhean painava, mutta sitä riitti tähtäämisen vaikeuttamiseksi. Hän
nosti singon olkapäälleen tukevasti Vegan kaveriksi. "Viittitkö sie sanoo,
milloi ammutaan?"
"Selvä",
Vega myöntyi ja samassa Coz painoi liipasinta. Kojunpitäjä ehti sukeltaa
ketterästi neonkeltaisen pallon alta pois ja pyöräytti itsensä ympäri tolpasta
kiinni pitäen. Pallo lensi mukavasti isoimman maalitaulun ohi ja möksähti
puutaustaa vasten.
"..
Anteeks, luulin et piti ampuu jo", Coz sanoi apeasti. Vega huokaisi
huomaamattomasti.
"Ei
mitään, viisi yritystä vielä jäljellä!" violettitakkinen hihkaisi ja
kierähti tolpan taakse turvaan. Tällä kertaa Vega sai ohjeistettua Cozmisen
tähtäämään keskikokoista maalia.
"Jaaaa
ammu", Vega sirkutti ja karvahattuinen teki työtä käskettyä. Pallo osui
jotenkuten keskelle maalia.
"20
pistettä!" kojunpitäjä kiljaisi.
"Hyvä
Vega! Ja sit seuraava", Coz kehui ja latasi sinkoon kolmannen pallon. Vega
päätti yrittää pienimpään maaliin osumista, mutta pallo meni huti.
"Ensimmäinen
kierros on päättynyt, saitte 20 pistettä. Vielä kolme palloa jäljellä~" violettinuttuinen liversi ja keräsi pallot lumelta
vauhdikkaasti. Cozminen laski singon pöydälle ja pyöräytti hartioitaan Vegan
tasapainoillessa mukana. Starly otti taas pienimmän maalin kohteekseen. Riskejä
piti ottaa aina välillä. Tällä kertaa pallo osui maalitauluun kumahtaen
mukavasti.
"Yhteensä
50 pistettä!" kojunpitäjä ilmoitti. Vega päätti kokeilla uudestaan.
Täysosuma.
"80
pistettä!" ja samassa kesäriehan läpi puhalsi jäätävä tuuli. Lunta pyrytti
enemmän ja enemmän.
"Jatketaan
kunhan tuuli on hiljentynyt", Vega kuiskasi ja pörhisti sulkiaan
lämmittääkseen itseään. Coz nyökkäsi ja hengitti syvään. Nähtävästi hän pidätti
hengitystään ampuessaan osuakseen paremmin. Lintu neuvoi sinitukkaista
tähtäämään jälleen pienimpään maaliin. Kaksikon välille lankesi syvä
hiljaisuus, kunnes viima lauhtui. Vega odotti oikeaa hetkeä ja käski Cozmista
ampumaan. Pallo osui taas, mutta nipin napin.
"110
pistettä!" kojulainen kiljaisi jälleen. Coz huokaisi helpottuneena,
pyöräytti jälleen hartioitaan ja odotti Vegan ohjeita. Starly tunsi, kun
tuulenvire alkoi taas ja päätti tyytyä isoimpaan tauluun osumiseen varmuuden
vuoksi.
"Valmis?
1, 2, 3, nyt!"
Ponk!
"120
pistettä!" kojunpitäjä kiljaisi jälleen ja keräsi pallot kasaan.
Vedettyään piponsa paremmin päähänsä hän alkoi taas kaivella pöydän alustaa.
Nainen nosti ison lapras-pehmon pöydälle. "Tälläinen tuli! Tervetuloa
uudelleen~" violettitakkinen hymyili aurinkoisesti. Kaksikko
kiitti ja Cozminen nosti pehmolaitoksen syliinsä. Laprasin pää nojasi lempeästi
Vegaa vasten, mutta sillä hetkellä lintua ei kiinnostanut halailu.
Kaksikko oli
kiertänyt kojut jo toiseen otteeseen, mutta kylmyys alkoi jäytää ytimiä jo nyt.
Eikä laprasin kantamisesta ollut mitään apua, siinä vain väsyi kädet kun syli
on täynnä pehmoa.
"Cozzu
ja Vega, tulkaa ottamaan keittoa!" Lina kutsui kaksikkoa kojun luota, joka
oli heti sisäänkäynnin vieressä. Sen sisäpuolella oli jotenkuten kyrpiintyneen
näköinen mies, joka näytti haluavansa olla missä vain kuin lapikoimassa kasviskeittoa
lumituiskussa. Coz ei voinut siirtää pehmoa ihmispaljoudessa, joten hän raahasi
köntin mukanaan. Terry puuskutti Linan vierellä aivan puhki. Pojan huppu oli
täynnä lunta. Cozminen laski laprasin hetkeksi maahan lumelle ja otti vastaan
Linan ojentaman keittolautasen. Vega sai myös omansa, vaikka se olikin pienen
jälkiruokakupin kokoinen. Molemmat saivat sentäs vatsansa täyteen.
"Klarisse
muuten sanoi, et suklaatehdas meni eileen kesätauolle", Terry kertoi
lusikoituaan keittonsa. Uutinen ei ollut mieleinen Linalle ja Cozmiselle, sen
Vega huomasi heti.
"Pitää
keksiä jotain muuta äitille sitten.. Käydään pyörähtämässä kirppiksellä, sieltä
voisi löytyy jotain. Mut käydään ensin koordinaattorihallilla ja..." Lina
lopetti lauseensa kesken huomattuaan Terryn ilmeen. "Älä vaan sano.."
"... Hallikin
on remontissa, Ron kerto äsken."
"No mitä
pyllyä?! Hyväs kunnossahan se oli vielä toissaviikolla!"
"Ei sen
salamence-tapaturman jälkeen."
"Mutkun!!!"
"Kyllähän
sen arvaa mitä tapahtuu kun on nii iso pokemon pienel lavalla ja se osaa hyper
beamin."
"Aaaaaaaa!"
"Ja lava
rysähti vielä sen painon alla, kun se ei pystyny liikkuu ja lähtee ajois päältä
pois."
"Tullaa
joskus myöhemmi kattomaa niitä jos sopii. Ei haittaa et ei päästä just
tänää", Coz sanoi hätäisesti. Tyttö olisi varmaan halunnut näyttää kotinsa
nähtävyyksiä, muttei salamenceille mahda minkään. Lina nyökytti päätään apeana.
"Totta
puhuakseni minäkin olisin halunnut nähdä ne. Toivotaan että ensi kerralla
täällä olisi parempi keli", Vega sirkutti ja Cozminen käänsi linnun puheen
lapsille.
"Tullaan
uudestaan tänne, kunhan ollaan käyty kirppiksellä, jooko?" Terry hihkui ja
lähti painelemaan edeltä. Coz ilmoitti käyvänsä viemässä laprasin Snoverin
herkkuhetkeen, mutta todellisuudessa hän vain kaartoi nurkan taakse suojaisaan
paikkaan ja siirsi pehmon tavaratilaansa. Sitten hän odotti hetken ja palasi
muka hyvinkin hengästyneenä juoksusta. Ja niin pieni porukka lähti kirpputoria
kohti eli naapuriin.
"Päivää!"
kirppiksen tiskin takana oleva myyjä hihkaisi. Hän oli ruutupaitainen
partamies, joka hohkasi lämpöä. Terry jäi pulisemaan miehelle tosi verisestä
lumisotakokemuksestaan ja vanhempi reagoi dramaattisilla henkäyksillä. Lina,
Coz ja Vega siirtyivät kopeloimaan esineitä.
"Täältä
löytyy ties mitä aarteita aina välillä. Mathiaksen- eli tuon partajannun- veli
Thomas johtaa antikvariaattiketjua Boreaksessa ja he vaihtavat tavaroita vähän
väliä", Lina selitti. Vega tokki nokallaan jonkinlaista pientä kultaista
pyramidia varovasti. "Oho, tääl on alennusmyynnit käynnissä", tyttö
hoksasi ja se käynnisti Cozmisessa jonkun hamstraamisvietin. Vega pistettiin laskemaan
tavaroiden yhteishintaa ja Coz lapikoi tarvikkeita syliinsä semmoisella
vauhdilla, ettei Vega saanut selvää mitä tuli mukaan. Lintua epäilytti
muutenkin, kuinka paljon tavaraa Cozmisen tavaratilaan oikein mahtuisi.
"Voi
piisami rahat ei riitä näihi kaikkii", sinitukkainen kirosi hävyttömästi.
Vega ei osannut auttaa mitenkään pulman kanssa, joten se vilkuili hermostuneena
ympärilleen. Seinillä oli yllättävän paljon tauluja.
"Onkohan
nuo taulut myynnissä?" Vega kysyi itsekseen. Cozminen huomasi saman asian
vasta nyt ja jatkoi kysymyksen Mathiakselle.
"Totta
kai, jos hinnasta sovitaan! Totta puhuen mie keräilen vähän kaikenlaista
taidetta yleisesti. Täältä päin vain ei oikein saa uusien taiteilijoiden
tauluja tai piirroksiakaan. Puutöitä löytyy vaikka muille jakaa", Mathias
viittaa seinänvierustaa, joka on täynnä erilaisia pokemonveistoksia. Sekä yksi
Terryn silmille sopimaton, mutta se oli kätketty nurkkaan muiden veistosten
taakse. Cozin silmät syttyivät. Ei siis härskistä veistoksesta.
"Jos
piirrän tai maalaan jotain huomiseks nii haluutko ostaa ne pois? Tarvitaan
vähän matkakassaan rahaa", sinitukkainen selitti. Parrakas ja parraton
alkoivat höpistä teoksista ja ideoista sekä toteutuksesta. Mukaan lähtevät
tavarat maksettiin ja pistettiin kassiin ja kassi olalle. Onneksi Vega ei
jäänyt alle. Starlylle alkoi jo riittää loputtomat puhurit, kun porukka lähti
tekemään matkaa takaisin kesäriehaa kohti.
"Paljon
rahaa sinulle jäi?" lintu kysäisi pörhisteltyään sulkiaan hetken. Cozmisen
ilme jäätyi ja tämä katsoi arasti matkakaveriaan.
"2
rahaa..."
Vegan teki
mieli kiljua taas vaihteeksi. Sitten se vain tyytyi henkäisemään syvästi. Rahan
menoa ei voi estää, niin kuin ne jotkut sanovat, mutta rajansa kaikella.
Nuhtelevat ajatukset keskeytyivät, kun joku pieni, vauhdikas ja vaaleansininen
olio jysähti Cozzun sääriin. Tuon polvet notkahtivat eteenpäin ja koko
humanoidi oli kohta maassa kasseineen kaikkineen mielenkiintoisesti ähkäisten.
Vega lehahti ilmaan huomattuaan, ettei jalansija ollut enää pitävä.
"Waaaaaaaaa~" otus naukaisi.
Lina toipui
järkytyksestä ensimmäisenä. "Eikös tuo oo Mathiaksen wynaut?"
"Papu,
takaisin!" parrakas puuskutti ryhmää kohti. Hän tasoitti hengitystään
kaksin kerroin paikalle saapuessaan. Urheilu on rankkaa, etenkin ensimmäinen
100 metrin spurtti kymmeneen vuoteen. Wynaut nimeltä Papu hymyili
kissamaisesti.
"Anteeks,
myö ei huomattu sitä", Cozminen pahoitteli.
Mathias
puuskutti vielä hetken ja nosti Pavun hangelta, ennen kuin se ehtisi karata
taas. "Miun oisi pitänyt pitää pikkuista paremmin silmällä. Thomasin
wobbuffet oli pyöräyttänyt tämän huomaamattomasti viime reissulla tänne ja se
kuoriutui muutama päivä sitten." Mies silitti pienen pokemonin päätä.
"Pitäisi viedä se Boreakseen, mutta pääsen lähtemään varmaankin vasta ensi
kuussa. Lunta tulee niin paljon, että tien auraamisessa menee oma aikansa".
"Cozminen?"
Vega laskeutui takaisin tuulipukuisen olalle, kunhan tuo oli ryöminyt pystyyn.
"Nii,
mitä?"
"Eikö me
olla menossa sinne päin?" lintu varmisti merkitsevästi. Coz mietti hetken
ja vihdoin tuollakin sytytti:
"Myö
voidaan viedä se sinne. Mennään vaan jalkaisin, niin kulkunopeus ei päätä
huimaa, mut kunhan päästään perille nii hyvä tulee." Mathias innostui
(rasavillin pokevauvan lähtö varmaan ilahdutti eniten) ja lähdöstä keskustelu
alkoi. Coz ja Vega hakisivat Pavun mukaan heti aamulla ennen Adamsista lähtöä.
Mathiaksen ja Pavun lähtiessä takaisin kirpputoria kohti Vegaa alkoi
huolettamaan hänen ehdotuksensa.
"Haittaako
sinua poikasen mukaan tulo?"
"Hm? Ei,
Papu varmaa haluu muutenki mahollisimman äkkii äitins luo. Ostin köyttäki, nii
voidaa taluttaa sitä mukan jos tulee hankaluuksii", Cozminen hihkaisi.
Vegasta vastauksen loppu kuulosti turhan epämääräiseltä, joten tuon oli parempi
pitää Papua hyvin silmällä huomisesta lähtien.
Päivä kääntyi
iltaan yllättävän nopeasti. Coz ja Vega olivat skipanneet kesäriehaan menemisen
kokonaan ja kipittäneet majapaikkaansa iltapalalle. Terry ja Lina palasivat
takaisin tunnin päästä hyvinkin viluisina. Sisarukset olivat pyörineet
pulkkamäessä muiden nuorten kyläläisten kanssa ja menneet melkein heti
nukkumaan ulkoilmamyrkytyksen jälkeen. Sitä ennen Lina oli ojentanut äidilleen puisen
kaulakorun anteeksipyyntönä kahvilan omimisesta. Se aiheutti ällösöpön
halihetken.
Vega lepäili
jälleen kerran ikkunalaudalla nokittuaan kupillisen ruokaa. Cozminen istui
länässä lattialla ja maalasi jotain. Maalin kuivumista odotellessa hän roiski
isolle tummansiniselle ja violetille maalaukselle valkoisia pisteitä.
'Tähtiä',
Vega päätteli. Tarkemmin katsottuna Cozmisen ympärillä oli useampi paperi,
mihin oli suhrattu enimmäkseen tummia värejä. Jokainen niistä sai tähtikylvyn
vuorollaan.
"Avaruuden
maalaus o miust hauskaa ja helppoo. Se on taas eri juttu et saako näist mitää
rahaa", Coz höpisi ja solkotti pensseleitä erikseen valkoisen maalin
vesimukissa. Vega oli juuri nukahtamassa, kun se huomasi pilvettömän taivaan
ikkunan läpi. Kaukaisuuteen näytti syttyvän vihreänkirjava läpikuultava vyö,
joka tanssi omaa vauhtiaan.
"Revontulia!"
Vega sirkutti. Cozminen unohti maalauksensa siihen paikkaan ja kompuroi
ikkunalle jähmeine koipineen.
"Oooooooo
nättei! Ootko sie nähny niitä aikasemmin?" sinitukkainen kysyi
ihastellessaan luonnonilmiötä.
"Asumme
sen verran pohjoisessa, että niitä näkee joskus, mutta ne eivät olleet näin
vahvoja. Upea näky, täytyy sanoa", Vegakin myöntyi.
Saadessaan
maalaukset valmiiksi Cozminen kävi pikaisesti harjaamassa hampaansa, vaihtoi
yökkäriinsä ja paineli Vegan vierelle tuijottamaan revontulia. Starly
rauhoittui uudelleen, sulki silmänsä ja nukahti.
"Ai sie
sammuit jo", Cozminen hymähti huvittuneena. Revontulet jatkoivat
kisaamistaan taivaalla. "Öitä, Vega. Nähään huomenna."
--------------------------
(Kahes osas kun piti puolittaa~)
Heheyy, eli vastauksen aika olisi käsillä! Arjen kiireet ja aikataulut venyttävät näitä vastausaikoja mutta en voi jättää niitä roikkumaankaan. ;3;
Aivan ensiksi tahtoisinkin sanoa kuinka olen tykästynyt päähahmoosi Cozmiseen! Hän on hauska, omintakeinen ja erikoinen... ja Vega taas toisenlaisena tapauksena hieman heikkohermoisen oloinen... Ehkäpä se vain johtuu Cozin olemuksesta.
Muutenkin kirjoitustyylisi on herskyvää, pidän siitä kuinka hahmot puhuvat pienesti murteella~ Muutenkin kerronta on humoristista ja hahmojen eleet sekä tyyli tulevat hienosti esille. Nautin kovasti tämän tarinan lukemisesta ja yllätyin kuinka ripeästi tämä tulikaan luettua -- ennen pitkää huomasin joutuvani siirtymään toiseen kappaleeseen! ;3
Vaikka tarinat ovatkin yksi ja sama mutta kahdessa osassa, annan kummastakin omat palkkionsa, ja toiseen osaan tapahtumapalkkiot!
Pidän siis tämän lyhykäisenä ja jatkan toiseen tarinaan vastaamista!
- 50 HC
- Vegalle 1 taso ja +5 EXPtä! (+Lucky Egg)
~Sono
Noniin ja tähänkin vastausta saman tien! :3
Ihanaa että poppoo kävi kesäriehassa vaikka kelit olivatkin aivan päinvastaiset, näin kun pohjoisessa Sampsuchossa ollaan~ Erityisesti ammuntapelissä oli hieno nähdä Cozin ja Vegan vetävän tiimityöllä Lapras-potti kotiin!
Coz käy vain mielenkiintoisemmaksi hahmoksi kun tästä ilmenee koko ajan uutta, erityisesti Vegalle: tähtipölystä muodostuva olento, joka avaa eräänlaisia repeymiä ja portaaleja välitilaan... Kysymys kuuluukin: mitä kaikkea Coz pystyykään tekemään?
Nyt kun Coz ja Vega virallisesti lähtevät yhdessä matkaamaan niin he saavat toisistaan tukea ja turvaa. Minkähänlaista matkankulusta tulee kun naukuva Wynaut-Papu otetaan mukaan? Oli kilttiä Cozilta tarjoutua saattajaksi tälle vauva-Pokémonille! Tuli ihan pieni kissanpentu mieleen tuosta kun toinen naukui~♡
Turhaan olet tyytymätön tähän tarinaan! Ei ole tietynlaista kaavaa sille minkälaisia tarinoiden tulisi olla, eikä kriteerejäkään ole tyyliin! Joten aivan vapaasti vain kaikenlaisia tarinoita, fillereitä, slice-of-lifejä ja muita välitarinoita!
Noniin! Nyt joudun päättämään nämä kommentit tähän... sillä aikataulu on kireellä - olen kovin pahoillani tästä mutta odotan kovin mielelläni jatkoa, varsinkin sille kuinka matka jatkuu Papun kanssa.
- 55 HC
- Vegalle 2 taso ja +1 taso! (+Lucky Egg)
- Lapras-pehmo (ammuntapelistä!)
- 20 Sydänmedaljonkia
~Sono
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti