maanantai 19. maaliskuuta 2018

Cobaltin tarinat #5. Puu ja lintu


Piirroksis kokeilin ohkasempaa paperia, kun tavallinen oli loppu. </3 Siks nois on tommone jännä rakeisuus, tai sit vesitetty muste on syypää. -<-

Ei kulunut aikaakaan, kun intoa puhkuneet Cozminen ja Papu sekä mukana roikkunut egg eksyivät suurkaupunkiin. Sekä Cozzulle oli kehittynyt yleinen nuhaköhä eilisen jäljiltä. Ja Pavulla oli nälkä. Ja egg hytisi epäilyttävästi.
Eli kaikilla oli hyvin kivaa.



Kolmikkoa lähestyi eräs mummonpuoleinen mummo. "Voi, näytättepä viluisilta!" vanhus sanoi huomatessaan heidän ahdinkonsa. "Oletteko käyneet kaukalolla jo? Luistelijoille ja lumiukkokisoihin osallistuville jaetaan kaakaota ja keittoa. Tuletteko mukaan? Kai teillekin jotain irtoaa, vaikka ette osallistuisikaan niihin", hän ehdotti pehmeästi hymyillen.
Coz niiskutti nenäänsä. "J-joo, kai myö voijaan mennä", myöntyi hän ja lähti tallustamaan mummon vierellä hissukseen. "Lähettiin liian hätäsest eikä ehitty kysyy, mis tavataan jos *niisk köh* joku eksyy."
"Vai niin siinä kävi? Jääkaukalo on suosituin tapaamispaikka heti puutarhakeskuksen jälkeen. Olen kuitenkin varma, että löydät ystäväsi", mummo jatkoi hymyilyään. Korkeat rakennukset vaihtuivat puisiin mökkeihin. "Saanko udella, tulitko katsomaan jäälinnaa? Se houkuttelee turisteja ympäri vuoden, mutta kisojen aikana yhä useampi haluaa nähdä sen täällä ollessaan. Se on tuolla laskettelurinteestä taaempana vuoristossa", hän selitti osoittaessaan toimistorakennusten taakse korkeita mäkiä ja rinteitä.
"Laitetaa korvan taakse. Myö tultii oikeestaa tuomaa tätä Papua", Coz osoitti Papua, "yhen Thomasin luokse. Ja samalla pyöritää ympäriins."
Mummo näytti hiljenevän. "... Mahdatko tarkoittaa antikvariaatin Thomasia?"
"Joo! Tunnetsie sen?" Coz innostui. Etsimisestä taisi tulla odotettua helpompaa.
"Tuota, kai sitä niin voisi sanoa... Hän käy hyvin harvoin ulkona, eikä edes tule juhlimaan kanssamme vaikka mikä olisi. Päin vastoin, hän tuntuu lukittautuvan kauppaansa heti kun ihmisiä näkee! Lea sanoi, että hän-" ja tästä eteenpäin mummo pulisi kauhean pitkää kuulopuhejuorua, joka oli varmastikin kehitetty viihdyttämään niitä, jotka eivät pysty pitämään nenäänsä omissa asioissaan. Coz päätti olla epäkohtelias ja olla kuuntelematta, antoi ajatustensa sinkoilla sinne sun tänne. Jos ne siis olisivat liikkuneet minnekään, tuolle kun tuntui nousevan hyvää vauhtia kuume.
"... Mutta jos haluat, voin opastaa sinut antikvariaatille- hetki, onko kaikki hyvin?"
Samassa Cozminen valahti polvilleen. Tuo piti sitkeästi eggiä rintaansa vasten, vaikka särky levisi käsiin. Papu naukaisi huolestuneena hänen vierellään.
"Kuumetta", Coz sai kähistyä. Tuntui, että päässä kaikui.
"Odota tässä, haen apua!" mummo parahti ja tallusti menemään aikaisempaa rivakampaa vauhtia kohti lähimpää tuntemaansa ihmismagneettia.
Cozminen kellahti kyljelleen lumelle. Papu toimi parhaimmalla tietämällään tavalla ja juoksi Cozzun ympärillä ja mourusi. Cozille ei ollut enää selvää, oliko hän tajuissaan vai ei. Jonkin ajan kuluttua joku irrotti sinitukkaisen kädet eggin ympäriltä ja nosti ylös kylmästä maasta. Papu naukui jälleen jossain lähellä tai kaukana. Lumi narskui. Sitten tuli lämmin.


"Minne ihmeeseen ne oikein ehtivät?" Vega murisi vähitellen ärtyneenä Cozzun ja Pavun katoamistempulle. Se olisi mielellään lentänyt ja metsästänyt heidät kiinni, mutta linnun siivet alkoivat väsyä ja kylmettyä matkan aikana lentämisen takia. Siispä se istui jälleen Maxwellin vaunuissa. Nopeus ei kyllä päätä huimannut, mutta oli sekin parempi kuin ei mitään. Delphox oli sanonut menevänsä ensin kaukalolle myymään lämmittäviä juomia (kyllähän kunnon taika kaakaon voittaa!) ja sitten jos päivää vielä on, hän siirtyisi laskettelukeskuksen liepeille vaanimaan puolijäätyneitä turisteja. Matkalla jo jokunen oli tullut kysymään juomista, mutta kauppoja ei tullut. Ketulla oli vain muutama luvallinen kaupittelupaikka eikä se halunnut tuhlata aikaansa putkassa. Taas. Siitäkin oli pitkä aika, mutta kiitos ei silti.
"Eiköhän ne jostakin ilmesty, usko pois", Maxwell sanoi toistamiseen kyllästymiseen saakka.
Vega huokaisi syvään. Syntyi narskuvan lumen täyteinen hiljaisuus. "... Haittaako, jos sanon sinua Maxiksi?"
Kettu käänsi päätään lintua kohti. "Kyllä."
"Eli saan vai en?"
"Et. En tykkää siitä nimestä."
Vastaus riitti Vegalle, mutta Maxwell ei ollut valmis:
"Max kuulostaa sellaiselta ihmislasten televisio-ohjelmien taikurilta, joka ei osaa oikeasti mitään. Maxwell kuulostaa huomattavasti vahvemmalta", kettu selitti ja hiljeni hetkeksi. "... Lisäksi se on kouluttajani antama nimi, jota en muuttaisi mistään hinnasta."
"Kaipaatko matkailua?" Vega kysyi varovasti.
Delphox puisteli päätään. "Olen tyytyväinen työhöni. Hopeametsä ja sen pokemonit tarvitsevat minua... Mutta ehkä joskus, kunhan olisin kouluttanut oppipojan jatkamaan tehtävääni. Siihen menee varmasti useita vuosia vielä. Ehkä sitten. Mutta ei nyt."
Staravia hymyili itsekseen ketun päättäväisyydelle. Lintu ei ollut itse vielä selvillä siitä, mitä tahtoisi tehdä elämällään, mutta eiköhän sekin selvisi aikanaan. Maailmassa oli kuitenkin lukemattomia raunioita ja muuta tutkittavaa sitä miettiessä.


Maxwell sai kärrynsä lopulta kärrättyä myyntipaikalleen. Sitä seurannut ihmislauma muodosti heti siistin jonon jo ennen kuin kettu ehti avata ensimmäistäkään juomakoriaan.
Vega nousi varovasti lyhtypylvään päälle tähystämään karkulaisten varalta. Linnun silmiin osui huolestuneen näköinen mummo, joka oli muiden geneeristen mummojen ja pappojen piirittämä. Hän selitti porukalle jotain loppuun, paikalle tuli uusi vanhus ja kertomus alkoi alusta.
"Keltaiset silmät", "kuume" "pyörtyi" "wynaut" "Terra" "kantoi vahvoilla harteillaan" ja "antikvariaatti" olivat ainoat sanat, mitkä Vega tunnisti kaiken kaakaon ja keiton ryystämisen lomasta. Vegaa huoletti, suututti ja nälätti ja se kaikki tapahtui samaan aikaan. Se oli juuri liitämässä Maxwellin luokse, kun sen silmiin osui joku tuttu ja vaaleansininen pieni pokemon. Se oli ihan selvästi Papu. Ja se oli trevenantin kannettavana. Vegan sisuksissa kuohahti. "Papu!" se kiljahti ja syöksyi puupokemonia kohti quick attackilla. Trevenant säikähti hyökkäävää lintua ja ehti nostaa toisen kätensä suojakseen, Papu toisessa kainalossa nukkuen. Vega kaarsi kauemmaksi ja valmistautui wing attackiin.
"Seis!" paikalle rynnisti Maxwell silmät pyöreänä. "Vega, mitä oikein teet?!"
"Sillä on Papu!" Vega huusi vastaan kuin usuttaakseen tuliketun puun kimppuun.
Delphox tasoitti hengitystään ja katsoi hitaasti trevenantia. Pokemonien ympärille oli kerääntynyt yleisöä Vegan huomaamatta. "Mutta sehän on Borke- Terra-nimisen salapoliisin kaveri", Maxwell esitteli linnulle, vaikka olikin suhteellisen varma, ettei tieto mennyt perille tuossa mielentilassa.
"Nuo mainitsivat sen Terran ja varmaankin Cozmisen", Vega  laskeutui ketun vierelle ja mulkoili vuoroin perään vanhuksia ja sitten vaihteeksi Borkea.
Papu jatkoi uniaan tyytyväisen näköisenä.
"En tiedä mitä olet kuullut, mutta minä tunnen Borken sekä Terran. Kumpikaan ei tekisi mitään pahaa kenellekään, usko pois", Maxwell yritti tyynnytellä lintua.
Kyseinen tirppa alkoi todella hävetä käytöstään, kun tuolla lailla vain hyökkäsi toisen pokemonin kimppuun. "A-anteeksi, ei kai sattunut?"
Borken kaarna rapisi, kun se hellitti asentoaan rennommaksi. "Ei pahemmin", se vastasi kumisevalla ja matalalla äänellään. "Pari naarmua, kunhan vain pikkuinen on turvassa."
Vega painoi päänsä ja vältteli muiden katseita. Väkijoukko hajaantui.
"Tuo wynaut on matkannut Vegan ja hänen kumppaninsa kanssa nyt parin päivän ajan, joten hän taisi säikähtää", Maxwell selitti pahoitellen, mutta samalla hieman huvittuneena.
Trevenant nosti naarmuttuneen kätensä Pavun suojaksi, kun tuo pyörähti unissaan. "Olimme lähdössä vahtimaan kisoja, mutta eräs asukkaista tuli kertomaan meille pyörtyneestä matkalaisesta. Lapseni kertoi kadonneista ystävistään, joten lähdin etsimään oletettavasti teitä. Terra vei sillä välin ihmisen antikvariaattiin lepäämään".
Vegan pää pyöri kysymyksistä täynnä. "Papu on poikasesi?" lintu avasi nokkansa kun siltä vain tuntui. Ei ehkä tärkein kysymys, mutta kuitenkin jotain tuli ulos.
"Kyllä, tunnistin vereni heti", puu vastasi. Maxwellia alkoi huimata veren maininta. "Palko ja minä olimme huolissamme, kun selvisi, että egg oli jäänyt Adamsiin asti. Olen kiitollinen, että toitte hänet tänne", Borke kumarsi sen verran syvään kuin uskalsi, ettei Papu olisi herännyt.
"Onko tämä antikvariaatti missä päin?" delphox ehti kysymään ensin. Se oli kuullut kyseisestä puodista, mutta ei ollut ikinä paneutunut sen etsimiseen. Sen lisäksi se sai tarvittavat kirjansa kauppiaalta, joka kuulemma osti Thomasilta kaikki kiinnostavimmat kirjat. Ei tarvinnut mennä kauas, jos kaikki tarvittava oli lähellä ja tuttua.
"Hiihtokeskuksen vierellä. Voin viedä teidät sinne", Borke tarjoutui heti.
"Menkää edeltä, yritän tienata tiliä vielä muutamalla juomalla", Maxwell vastasi ja lähti narskuttelemaan kärryään kohti. "Nähdään myöhemmin!" kettu morjesti vielä rennosti taakseen katsomatta.
Puu ja lintu jäivät katsomaan ketun perään ja lähtivät hissukseen puhellen antikvariaattia kohti. Borke halusi tietää kaiken, mitä Papu oli matkan aikana tehnyt. Vegan sisuksia lämmitti. Papu oli vihdoin kotona.


Kun Cozminen vihdoin heräsi, tuntui että kaikki pyöri. Ja aika vinhaan pyörikin. Ja nokka vuosi. Ja silmät. Ja raajoja särki. Ja etenkin pää oli kipeä. Ja muutenkin olo oli hyvin kumma ja tulehtunut. Eli hän oli pitkästä aikaa kunnon kuumeessa. Vaikka tuolla olikin lämmin hattu, toisin kuin viime kipeyskerralla, niin silti kuume tuli. Ihme juttu sekin. Sinitukkainen yritti miettiä, mutta ajatukset puuroutuivat toisiinsa heti kolmannen sanan jälkeen. Oli kauhea hikikin, mutta monen peiton pois heittäminen kylmentäisi vain entisestään. Nuhan läpi nenään tunki vähitellen makeahko vanhojen kirjojen tuoksu. Missä hän oikein oli? Sitten vintti pimeni.


Seuraavalla heräyskerralla jossain päin rakennusta kuului yleistä pulinaa. Tarkemmin kuunneltuna pulina osoittautui puheeksi. Ja joku tai jokin naukui kovaan ääneen. Ääniä oli kaksi. Sitten pää yritti kytkeytyä offille uudestaan, mutta Cozzua pissatti. Ja sen verran paljon, että vessaan oli mentävä ja äkkiä. Hän nousi varovasti jaloilleen (nähtävästi oli melkein täydessä pukeissa, vain ulkovaatteet, kengät sun muut oli kuorittu pois läheiselle tuolille) ja lähti seikkailemaan. Tuntui, että ihon alla kuume sykki luita ja lihaksia vasten.
Lopulta Cozzu löysi huoneen ainoan oven ja kurkkasi siitä ulos. Utuisuuden keskellä näkyi pari tuttua hahmoa, hyllyjä täynnä kirjoja ja levyjä sekä kaksi ihmisennäköistä ja jokunen muu. Nuo pulisivat tai puhuivat ja maukuivat keskenään, venyivät ja paukkuivat ja muuttivat Cozzun silmissä muutenkin muotoaan.


"Se on Cozminen!" joku kimeä kiljaisi ja se sattui Cozzua päähän.
"Mis o vessa?" tuo sai öristyä ja joku iso ja kaksijalkainen(?) talutti hänet muutaman metrin päähän ovelle. Coz oli kääntymässä pois, mutta muisti asiansa ja löysi kuin löysikin itsensä vessaan asti.
Vega vahti Terran vierellä huolestuneena oven vierellä. Lopulta Coz oli saanut vessasta tarpeekseen, tuli ulos ja painui sitten takaisin nukkumaan. Vegan teki pitkästä aikaa mieli kiljua kurkku suorana.
Samalla Papu söi tyytyväisenä pähkinöitä wobbuffet- äitinsä kanssa. Palko oli itkenyt onnen kyyneleitä, kun sai vihdoin nähdä lapsensa kasvot ja kuulla sen mau'un ensimmäistä kertaa. Borke katsoi ylpeänä vieressä.


Terran toinen työpokemon golem nimeltä Golem seurasi perhettä lempein silmin. Mathias Thomas ja Terra puolestaan pitivät toisiaan käsistä kiinni. Heitä ei tuntunut haittaavan ylimääräisen Cozzun huolenpito, nyt kun uusi perheenjäsen, Papu, oli kotona. Vegakin oli ruokittu aikoja sitten.
Vegalla olisi ollut niin paljon kerrottavaa, mutta ikäväkseen kumpikaan mies ei puhunut staraviaa ja pokemoneilla oli kiire seesteisinä oloon tulkkina olemiseen. Ja Maxwellkin oli myymässä ylihintaisia potioneitaan. Ja Cozminen oli nukkumassa kuumettaan pois. Pitkästä aikaa lintu tunsi itsensä yksinäiseksi, vaikka porukkaa oli ympärillä vaikka kuinka. Lintu istui ikkunanpuoleiselle sivupöydälle eggin vierelle, joka oli asetettu kuumavesipullon ja villapaitojen päälle varmuuden vuoksi.
"Hyvää yötä", Vega sanoi hiljaa painaessaan päänsä eggin viereen.
Ja juuri sillä hetkellä tapahtui asioita

-----------------

Tuli ihan kipee olo kun kirjotin tota Cozzun kuumehölmöilyy. :D + Papu toimitettu vihdoin perille. <3

--------------------
Ja viimeisimpään lukuun vastausta! Hienosti olet jaksanut kirjoitella tarinoita - hatunnosto aktiivisuudestasi! ♥

Cozzu-parka... hän jää nyt valitettavan kuumeen kouriin kipristelemään mutta toivottavasti hän toipuu tästä pian! Nuo ilmeet ovat aivan parhaita ja kuvat auttoivat kyllä luomaan parempia mielikuvia koko tilanteesta (ja Cozmisen harhaisesta kuume-hörhöilystä... ♥) Pääasiahan on se että kenenkään ei käynyt tuon ahemmin ja Papu pääsi vihdoin ja viimein kotiin - ja mikä parasta, perheensä luo!

Onneksi Vegan ja Borken yhteenotossa ei käynyt pahemmin, lintukun on niin herkkä puoltamaan tärkeimpiään. Asia selvisi onneksi säikähdyksellä.

Toivottavasti Maxwell pääsisi vielä jonain päivänä seikkailemaan sillä siltähän tuo näyttäisi, että kaipuuta kyllä olisi - velvollisuudet vain ovat täytettävissä niin kauan kunnes hän saa itselleen seuraajan...

Enpä maltakaan odottaa kuinka joukkion suu vääntyy kun he pääsevät näkemään niin hartaasti hautomansa Pokémonmunan kuoriutuvan!


Tehtävä: Lapsenvahti
suoritettu onnistuneesti!

Papu pääsi turvallisesti kotiin perheensä luo ja sinut palkitaan erinomaisesta huolenpidosta ja kärsivällisyydestä!
Hoidit Pokémonia niin pitkään että saat myös päättää jääkö Papu perheensä luo vai lähteekö tämä kenties mukaanne matkalle?

Saat kuitenkin valita itsellesi palkkioksi joko:
- Pokémonmunan tai 1-tasoinen Pokémonin

Lisäksi, saat:
- 3 vapaavalintaista karkkipussia
- Vegalle 2 tasoa!

Hienoa työtä, Cozminen!


Nyt en jaarittele kuitenkaan pitemään - palkkioitahan tästä tarinasta tuleekin:

- 38 HC + 38 HC
- lisäksi kuvista, joita tähänkin tarinaan olet luonut, saat yhteensä 45 HCta!

- Vegalle 2 tasoa!

Vegan alla oleva muna tosiaan alkoi näyttämään vihdoin ja viimein elkeitä siitä että tämä kuoriutuisi.

Muutama särö ja erikoinen sumu pyrki ulos lohkeamien välistä, eikä aikaakaan kun syntyvä Pokémon astui ulos maailmaan kuorestaan.



Onneksi olkoon! Mysteeri Pokémonmunasta kuoriutui Cosmog - legendaarinen, psyykkis-tyypin 'nebula' Pokémon!

Voit antaa Cosmogille nimen ja luonteen Extra Bookissa!


- Sono

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti