sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Lapsuuden sarjikset, piirrokset ja semmoiset #1

Yritän saaha jotain aikaseks eli täytän blogin vanhoil piirroksil. Ja olen laiska, nii kuvat on räpsitty kameral. :D


Joskus seittemänvuotisena alotin tämmösen piirrustusprojektin, mis piirsin yleensä koirii ja äiti tekstitti puhekuplat ja semmoset. Ja en ikinä sanonu mitä pitää kirjottaa, joten raukka joutu keksii ite mitä mitä raapustaa. Ja kyllä, vetokoiril on kuvist päätellen jotkuu ihmee päitset valjaiden lisäks. Enkä muista tai ymmärrä miks.

Pähkinänkuores sudenpentu joutuu uuh-niin-pahan ihmisen lassoomaks ja tuon bulldoggi kiusaa sitä ja hevonen on hiljanen hyväksyjä. Sit susi kasvaa ja pistää bulldogil jauhot suuhun ja painelee kotia kohti.


Päähenkilösudet (urokset ainaki, nartut geneerisii vaaleit kiitos Valkohammas 2) näytti yleensä tämmöselt. Ihme pitkäkoipi kuitenkin. No ei huono, mitähä seuraaval sivul sit-


EI HYI HITTO
Viekää se pois!






... Kiitos.

Sit enemmän tai vähemmän samantyylist tavaraa jatkuu sen vissii viien-kuuenkymmenen läpyskän verran. Välil miul oli joku pegasoskausi --> päähahmoin siipihevosii ja yksisarvisii. Hyi. Yhes vaihees tais olla dinoja, kotkii ja muit lintui, vissii joutsenii. Pokemonei oli useeseen otteeseen. Ja joskus mie ite elin kauheen koiralauman ympäröimänä, vietettii synttäreit ja koirat osti miul lahjoja. Joo. Melkein vois lukee ne läpi uuestaan tai kysellä äitin mietteit, sehän joutu raapustaa dialogii kynä sauhuten samaa tahtii mitä mie suolsin piirroksii ulos.

Kuitenkin, eri fanituskaudet esiinty hyvin vahvasti näis suherruksis. Digimon Zero Twon aikoina yhdistelin eri monsuja, kun DNA digivoitumiset oli nii hienoi. Hahmojen suunnittelu tosin ei ikinä ollu miun vahvuuksia. Ja tuskin tuleekaa olemaan. Niisk.


Sit esiintyi pokemoneja ja pokemonei kouluttavii susii ja koirii. Sit aloin tekee jotai sarjiksempaa sarjista ja tää unohtu... Kunnes päätin yrittää alottaa uutta läpystää (ehkä 8-9 vuotisena?), mut sain aikaseks nähtäväst vaa pari ensimmäistä sivuu. Susilaumaa piinaa mystisesti katoavat pokemonit, joten johtaja istuu kallion nokas angstaamas.


Anatomia on edellee päin seiniä, mut otin osaa uusiin kuvakulmiin:


... Hyvä etten jatkanu tätä pidemmäl.

Ja sitten oli Pupukoira.

Pupukoirasta ei puhuta.
(Oikeesti teinkö mie tota 18 läpyskää?! Puuparat.)

3 kommenttia:

  1. A jumaliste, mun on ihan pakko tulla tänne ihaileen näitä! ;D

    VastaaPoista
  2. ...tää kommenttiboksi söi mun kommentin. ;_; Oli pitkä litania sitä...

    Nooh, uusiksi siis!

    Eli, tuli sellanen nostalgia-aalto näitä kattellessani. Muistan niin selvästi omalla kohdallani sen kun kaikkea piirtelin muksuna. Voin vaan kuvitella kuinka 8-vuotias Cozzu on ollu ihan liekeissä näitä tehdessään.

    Ehdoton lemppari on toi kuva, jossa näkyy kaksi koiraa kasvot edellä, tämä anatomiaharjoitus siis. Ihanat ilmeet. ♥ Mut oikeestihan se on vain todella hyvä, että tulee sitä anatomiaa harjoiteltua!

    Oli muutenkin pakko kommentoida, ihan senkin vuoksi, että löysin tän postauksen tagin alta ''itken''. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Awwsss rip kommentti. ;___; Pitää sanoo kommenttiboxil kova sana, et pitää yrittää malttaa vaik ois kuin innoissaan uusist kommenteist. </3 Mut ois kyl mehevä piirtää jotai sarjiksentyylistä samal tyylil nyt isompana, nii ettei mieti ylimääräsii vaa piirtää menemään. Vois olla hauskaaki. :D

      Vois yrittää pläräillä näitä lisää, kunhan asioita sais järjestettyy jne~ Miul on vissii viel pari sarjista, mitä en oo esitelly kunnolla nii pitää päättää kirjottaisko niist vai näist~

      Toi tagi nyt tuli sydämest, minkä sille voi. :D

      Poista