torstai 5. huhtikuuta 2018

Liekin tarinat #1. Salamatkustaja


Liityin maaliskuun puolel Pokémonhoitola Liekkiin~ ja täs alotustarina, onnea matkaan. :D


-------------------

Nuori ihmisennäköinen sinitukkainen otus ( joka esitteli nimekseen useimmiten Cozminen) oli tottunut heräämään mitä kummallisemmista paikoista, tosin hän ei ollut pitkään aikaan eksynyt marjapuskaan maailmaa vaihtaessaan. Naisen päätä särki jostain syystä ja hän raotti varovasti silmiään. Keltainen katse kiinnittyi punaisiin marjoihin. Niitä voisi maistaa, tuskin se oloa ainakaan pahentaisi.

Marjat osoittautuivat tulisiksi ja hän kiljui mielessään. Cozminen kiisi pusikosta hiekkapolun yli alamäkeen ja muikkusukelsi ensimmäiseen ojaan mikä vastaan tuli. Vesi maistui mutaiselta ja muutenkin epämääräiseltä, mutta marjojen polte sentään hävisi. Siniset hiukset vettä tippuen hän nosti päätään ja peruutti ojasta pois. Vasta nyt hän tarkasteli ympäristöään.


Cozminen seisoi mäen alarinteessä, jota aurinko porotti parhaillaan hyvinkin intensiivisesti. Tuntui, että hiukset kuivuvat hetkessä. Ojan toisella puolella jatkui peltoja silmänkantamattomiin. Cozminen nousi loivaa mäkeä ylös ylittämälleen hiekkatielle, jolla oli vanhat autonjäljet. Paahde sai polun päät väreilemään ja se kaarteli niin jyrkästi ettei saanut selvää mitä missäkin oli. Pusikon oksilla, jossa herääminen tapahtui, killutteli kirsikkamaisia ja isompia suippoja punaisia marjoja. Coz mulkaisi niitä inhoavasti. Hän oli juuri lähdössä syvemmälle metsään, kun silmiin osui tuttu reppu oksien seassa. Sen sisällä oli tutut piirustus- ja maalausvälineet, reissussa kolhiintuneet, mutta edelleen täysin käyttökelpoiset. Cozminen nosti repun selkäänsä ja päätteli, että polkua seuraamalla pääsisi ihmisten ilmoille nopeammin. Hän pyörähti paikallaan muutaman kerran ja lähti siihen suuntaan, mihin nenä näytti.


Coz ei ehtinyt tarpoa pitkällekään, ennen kuin tätä alkoi huimata paahteessa. Ojalle voisi palata juomaan, mutta veden terveellisyydestä ei ollut täyttä varmuutta. Korvissa alkoi kohista. Cozminen laittoi sen huonon olon piikkiin, mutta ääni tuntui lähenevän. Hetken kuluttua kaarteen takaa ajoi lava-auto, joka pysähtyi jarrut kirskuen. Coz oli lamaantunut paikalleen.

"Hei, kaikki hyvin?" autosta nousi roteva poninhäntäinen nainen, jolla oli lippahattu takaperin ja öljytahraiset vaatteet. Cozminen ei osannut päättää, johtuiko sydämen tykytys naisesta vai yleisestä säikähdyksestä.

"Ju- juu kai mie ihan yhtenä kappaleena oon", sinitukkainen mutisi.


"Ootko matkalainen? Murteesi ei ole tuttu", nainen kysäisi hymyillen lämpimästi. "En tosin ihmettele, Ignisiin menee ihmisiä aina välillä katsomaan maisemia ja vilvoittelemaan kevätpuroissa. Eihän ne vedä vertoja Lacus-lampeen, mutta kai se on tyhjää parempi".

Tämähän sujui hyvin. Tavallista matkaajaa ei kukaan epäile. "Juu, sinne olin menossa... Tuota, minne päi seuraavaks?" Cozminen kysyi varovasti.

Nainen hihitti oletettavasti Cozin murteelle. "Seuraa vain tätä raittia ja käänny sitten vasemmalle mäkee ylös, niin löydät vanhan pariskunnan majatalon ja lähteet. Sinne vaan on vähän matkaa vielä.. Onhan sulla vesipullo mukana? Mulla on ylimääräsiä jos kelpaa."

Coz ei ehtinyt sanoa mitään, kun kuski kääntyi ja ryhtyi penkomaan laatikoita lavalta. Niiden sekaan oli köytetty myös valtava kylmälaukku. Naisten ilmeet olivat kyllä näkemisen arvoinen, sillä vesipullojen joukossa oli joku muukin.

"Mitäs meisseliä, sneasel?" lippispäinen henkäisi ja vilkaisi Cozia pikaisesti kuin tarkistaakseen, että hänkin näki saman. "... Se varmaan hyppäsi mukaan jossakin vaiheessa." Hän kaiveli taskujaan ja lopulta nosti esiin tavallisen punavalkoisen pokepallon, painoi sen sneaselin lavalle ja pokemon katosi sen sisälle punaisena säteenä. Pokemonin halima kylmäkalle kolahti vesipulloja vasten. Molemmat naiset tuijottivat palloa, joka lopetti rimpuilunsa hyvinkin äkkiä. Kuski katsoi Cozmista tyhjästi. "....... En oikeesti uskonut et se jää kiinni."

"Kyllähä nukkumine lasketaa statusongelmaks. Luulin tosin et iskun aiheuttama merkitsis vaan mut ei nähtäväst", Cozminen mutisi. Hän oli sitten herättänyt monta napattavaa pokemonia ihan turhan takia.

Kuski rapsutti päätään lippiksen läpi. "Mulla ei kylläkään ole aikaa pokemonille. Tuskin tämä autossa viihtyisi muutenkaan." Hän katsoi Cozia varovasti. "Haluutko tämän? Tämä varmaan tuli äkkiä, mut voit antaa tän jollekin-"

Nähtävästi Cozmisen käsi oli tehnyt valinnan ja tarttunut palloon, ennen kuin aivot ehtivät harkita edes asiaa. Kuski piristyi ja selitti jotain antaen Cozille myös pari vesipulloa, vaikka puhe meni toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Hän heräsi transsista vasta, kun lippispäinen istuutui autoonsa ja vilkutti hänelle hymyillen kaahottaen jo kaukaisuuteen.



Cozminen jatkoi matkaansa laahustaen hiekkatiellä eteenpäin. Hän oli vasta äskettäin päättänyt lopettavansa pokemonkouluttajan uransa ja nyt hänen repustaan löytyi uusi pokepallo. Ei. Ei ikinä uudestaan. Coz kävisi kysymässä siltä pariskunnalta, minne voisi jättää sneaselin ja jatkaisi matkaansa jonnekin. Ja mieluiten yksin.


Ilman hattua ulkoilu kauheassa paahteessa on todellakin huono juttu, huomasi Cozminen siinä vaiheessa, kun hänen päänsä alkoi tuntua uuniperunalta. Kaikki tuntui kulkevan pätkittäin.
Hörppää vettä.
Käänny vasemmalle ja kipua kivisiä portaita ylös.
Tauko, kiitä puiden varjoa.
Kiipeä.
Hörppää vettä.
Kiipeä vähän lisää.
Hengitystauko.
Muistikatkos.
Saavu vanhalle kylpylännäköiselle.
Puita pilkkova pappa huomaa sinut ja taluttaa sisälle.
Sitten tapahtuu jotain.
Viimeiseksi heräät kylmästä vedestä kivikossa. Puroja ympäröi puinen seinämä, joka saa altaan näyttämään yksityiskopilta. Vettä ropisi bambumaisten putkien sisällä. Edessä oli ovi, josta tepasteli vanha hymyilevä mummeli tuoden puhtaita pyyhkeitä ja kysellen vointia.

"Ihan hyvä kai", sanoi Cozmisen suu ennen kuin ehti päättää mitä vastata. Tuntui että jokaisella kehon osalla alkoi olla oma mieli, ensin käsi ja nyt suukin.

"Jätin tavarasi tuohon tuolille. Tule syömään jotain, sitten kuin siltä tuntuu", mummo sanoi ja jätti Cozmisen yksin. Tai no, yksin ja yksin. Sinitukkainen nousi hitaasti maahan upotetusta altaasta. Hänet oli nähtävästi tuupattu viilentymään teepaitoineen päivineen. Vai oliko hän itse riisunut liivitakkinsa ja pitkät housut? Ei pysty muistamaan. Repusta löytyi taiteiluvälineet, kaksi vesipulloa, joista toinen oli tyhjä ja toinen puolillaan sekä pokepallo. Coz nosti sen varovasti repusta pois ja meni istumaan takaisin altaaseen. Pallosta ei saanut selvää, oliko sneasel ottanut ja lähtenyt omin päin vai nukkuiko se yhä. Coz ravisti palloa sen suuremmin ajattelematta.
Pallo aukesi.
Sneasel putosi altaaseen.

"UAAAAAAAHH!" pokemon räpiköi paniikissa ja kuivalle maalle päästyään se säntäsi kauimmaiselle seinälle Cozmisesta. "Hiton hullu! Meinasitko hukuttaa mut!?"

Coz tuijotti tummaturkkista pokemonia hölmönä. "Ei ku mie-"

"Älä selitä!" sneasel sähähti käyden hyökkäysvalmiuteen. "Valmistaudu! Mä-"

"Kaikki hyvin?" ovi narahti rakoselleen ja mummo kurkkasi sisään. "Kuulin jotain ja ajattelin, että-"

Sneasel lujahti ulos.
Cozminen ja mummo vain tuijottivat sen perään. Vanhus pyyteli anteeksi senkin jälkeen, kun Coz sanoi kaiken olevan hyvin. Ehkä oli parempi, että sneasel pääsi vapauteen näinkin pian ja omin avuin.


Vanhukset tuntuivat syöttävän Cozmista kuuden sneaselin edestä ja antoivat hänen yöpyä ilmaiseksi heidän vierashuoneessaan. Illalla auringonpistoksen vaikutukset iskivät päälle ja Coz suunnilleen asui koko yön vessassa pönttöä halailemassa. Auringon noustua olo alkoi helpottua ja Coz kävi nukkumaan unirytmistä viis. Ja sitten tuli kuuma ja valoisa eikä voinut nukkua, joten sinitukkainen pyysi lippistä ja varavaatteita lainaan ja lähti kävelylle metsään ennen aamupalaa (vanhukset ihan vaatimalla vaativat, että Coz jäisi syömään vielä). Ilma oli ihanan raikas ja piristävä. Mukavaa vaihtelua puoliltapäivin heräämiselle.


Metsässä pomppi fletchlingejä sekä tailloweja etsimässä syömistä. Aikainen lintu madon nappaa todellakin. Syvemmältä pöheiköstä löytyi pieni kivinen pyhätöntapainen, jota sammal yritti peittää lukuisista jynssäysyrityksistä huolimatta. Pyhätön jälkeen alkoi kivien reunustama polku, joka vei mäkeä ylemmäs laajalle tyhjälle alueelle. Coz pystyi näkemään sielunsa silmin festivaaleilla rientävät ihmiset lapsineen, jotka kirmasivat kalastamaan omenoita. Tällä hetkellä aukiolla kisaili vain nidoran ja oddish, joita Cozmisen olemassaolo ei tuntunut vaivaavan yhtään. Hänelläkin oli ollut kerran nidoran. Hymy hyytyi. Coz oli juuri kääntymässä takaisin, kunnes auringonsäde häikäisi silmiä ja sai hänet kääntämään katseensa aukean toiselle puolelle. Onneksi hän kävi vielä vilkaisemassa jyrkännettä, sillä eteen avautui uskomaton näky. Kaukana alhaalla levittäytyi vanhanaikainen kaupunki, jota aamuinen usva verhosi yhä. Seassa oli myös muutama suurempi rakennus, joista ei saanut selvää mitkä ne loppujen lopuksi oikein olivat.

'Minkä nimen se kuski sano? Igniskö se nyt oli? Onkohan tuo sit se', Coz mietti. Nyt hän ainakin oli perillä minne suuntaan lähteä seuraavaksi. Ensin olisi aamupalan vuoro.


"Kyllä se taisi olla Ignis Town. Suosittelen siellä pyörähtämistä, siellä on kaikkea nähtävää!" mummo sanoi. Hänen harmaat hiuksensa olivat jälleen pirteällä nutturalla.
Pappa pisteli puuroa kiireellä poskeen eikä tuntunut sanovan mitään.

Mummo huokaisi kauhoen itselleen lisää puuroa lautaselle. "Minnehän se sneaselkin joutui? Jääpokemoneilla on tukalat oltavat näin lämpimässä paikassa."

Cozminen oli ottanut lähestulkoon vastoin omaa tahtoaan sneaselin pallon mukaansa kävelylle ihan varmuuden vuoksi. Tuskin kissanäätä muutenkaan lähestyisi Cozmista sen äkäisyydestä päätellen, mutta pieni osa kuitenkin halusi pokemonin takaisin. Tai ainakin varmistuksen siitä, että se voi ihan hyvin.


Vastaus tuli päivällä, kun joku kylällä asuva mies riensi taloon tajuton sneasel käsivarsillaan. Hän olisi mennyt sairaalalle, mutta sinne oli usean kilometrin matka metsältä. Vanhukset kävivät hoitamaan pokemonia pikimmiten. Coz ei kestänyt ja hän lukittautui vierashuoneeseen.


Lopulta pariskunnalla oli hoidettavanaan hyvin toipuva sekä kärttyinen sneasel sekä sängyssä lojuva Cozminen. Lopulta tuon oli pakko mennä vessaan ja vanhukset estivät Cozin pääsyn takaisin vierashuoneeseen siihen asti, kunnes selittäisi mitä oli tekeillä. Sinitukkainen istui mahdollisimman epämukavalle ja kovalle tuolille itkua tuhertaen. Sitten hän puhui hiljaa. Hän kertoi, kuinka oli Johdon alueella reissannut tiiminsä kanssa. Useista loukkaantumisista huolimatta pokemonit luottivat häneen ja jatkoivat matkaa hänen rinnallaan kohti liigaa, kunnes Cozin aloituspokemon, Rucola- niminen meganium menehtyi juuri ennen Victory Roadille taivallusta. Reissu loppui siihen. Loukkaantunut sneasel nosti pintaan kivuliaita muistoja ja pako oli helpoin ratkaisu tähänkin asiaan.

"Sit mie jätin muut poket Johtoon ja jatkoin itekseni. Sen jälkee, tuota noi, löysin itteni täältä", Coz mutisi jättäen vähän ties mitä välistä. Ei sillä että kukaan edes uskoisi.

Vanhukset olivat kuunnelleet hiljaa kertomusta.

"Hetkinen!" Coz säpsähti kun punaiset silmät porautuivat tuon niskaan nurkan suunnalta. "Eli sä jatkoit matkaa pokemonien hengen uhalla? Ja sit sä vaa luovutit?!" sneasel murahti kipittäessään suoraan Cozmisen eteen. "Niinkö?!"

"Niin kai... Ois pitäny-"

"Nii, ois pitäny jatkaa! Meil on kuule enemmän järkee ku ihmisil yhteensä ja älytään lähteä, jos niin halutaan. Me voidaan perääntyä jos halutaan. Jos meit pelottaa eikä haluta jatkaa matkaa nii me kyl kerrotaan tai lähetään vaik pallot kourassa jos ei muuten. Mut sit on tommosii ku sä. Nyt muu tiimis jäi ilman kouluttajaa kun vaan lähit karkuun hiton idiootti!" sneasel sähisi turkki pörhöllään.

Cozmisen silmät kostuivat häpeästä. "Nii, oon idiootti."

"Sano kuin meinaisit sitä!"

"Oon idiootti!"

"Vielä!!"

"Oon idiootti!!"

Vanhukset katsoivat hölmönä, kun sneasel ja Coz huusivat toisilleen. Nämä olivat niitä hetkiä, kun pokemonien puheen ymmärtäminen olisi ihan hyödyllistä.
Oman idioottiuden kailotus sattui Cozia kurkkuun. Sneasel näytti voivan ihan hyvin, tai sitten se ei vain näyttänyt kipua.

"... Mikä sun nimi on?"

"Cozminen", sinitukkainen totesi ääni karheana.

Sneasel hymähti. "Oot todellakin idiootti Cozzu. Kurkkus ei ois noin kipee jos oisit hyväksyny tosiasian suorilt käsin." Kuulosti siltä, että kissanäädänkin ääni oli aika karkea.


Ilta kului selvästi rauhallisemmin. Onneksi asiakkaat olivat lähteneet Ignis Townin hotelleihin ennen sneaselin ja Cozmisen yhteenottoa. Iltapalan jälkeen sneasel lojui kylmimmässä lähteessä minkä löysi ja Coz oli käynyt vierassängylle unen tuloa odottamaan. Kurkkukivusta ja yleisestä kuumuudesta huolimatta hän nukahti nopeasti.


Cozminen seisoi täysikuun valaisemalla pellolla. Heinä huojui tuulessa polvia kutitellen. Ketään ei näkynyt, vaikka tuntui että paikalla oli joku tuttu.

"Cozminen, sinäkö siinä?" kaikuva, lempeä ääni kysyi. Coz tunnisti äänen hetkessä ja pyörähti ympäri. Ei ketään. Taivaallakin leijui vain varjoisia pilviä.

"Minä se vain olen. Mukava nähdä, että voit hyvin", tuttu meganium huokaisi. "En vain ajatellut, että lähtisit näin pian." Coz painoi päänsä.

"Noh, älä sitä sure. Muille kuuluu hyvää." Sinitukkaisen sisuksia rutisti yhä.
Ääni naurahti. "Se sneasel oli oikeassa, vaikka aika ilkeästi sinua kutsui. Meillä kaikilla oli vapaus valita ja olimme onnellisia kanssasi, vaikka vastoinkäymisiä olikin aina välillä. Se tosin kuuluu elämään."

Missä vaiheessa siitä oli tullut oli tullut näin rauhallinen? Chikoritana se oli menossa ties minne ja ennen kuin Coz huomasikaan, Rucola jakoi elämänohjeita kaikille.

"Mutta älä murehdi, kaikki on hyvin. Vartioin nyt muita."
Coz pyörähti taas ympäri ja yritti huutaa ystävänsä nimeä, mutta ääntäkään ei kuulunut.

"Älä unohda, voin lentää. Me näemme taas joskus." Cozminen yritti uudestaan. Silmiin puski kyyneleitä jälleen kerran.

"Hyvää matkaa, Cozminen!"

Ja Coz heräsi.


Jälleen kerran mummo pisti huolestuneen päänsä ovenraosta. "Kävikö jotain? Kaikki hyvin?"

Coz huokaisi ja pyyhki kyyneleitään kämmenselkiinsä. Paino sydämessä tuntui kevenevän vihdoin ja viimein. Oli aika jatkaa eteenpäin. "Joo. Kaikki hyvin."

2 kommenttia:

  1. Oho, olipa erilainen tarina lukea! Tuo kuvien lisääminen tarinaan on loistava idea, ja piirtotaidotkin näyttää löytyvän. Tosiaan, kirjoitat eritavalla, mutta hyvin. Pidän tavastasi kuvailla paikkoja ja henkilöitä.

    Melkein nousi kyyneleet silmiin lukea Rucolasta :< ihanasti siitä kuitenkin kirjoitit. Nora näyttää olevan melkoinen tapaus, mitähän tulevaisuus näiden kahden eteen tuokaan.

    15 PL + Noralle 7 exp-pistettä!


    - Saola, Pokémonhoitola Liekki

    VastaaPoista
  2. Kiitoksia, miusta kun tuntuu et kuvailen asiat kauheen hätäsesti tai sit en yhtään. :D Piirtämine helpottaa asioita kun voi vaan rustata millasii hahmot on. Se kyl vie lukijan kuvitelmii pois, mut yritän löytää jonku keskitien piirrosten ja tekstin kans~

    Melkein ei riitä. >:D Eikun aattelin et toi Rucolan moikkaaminen unessa oikee tihku siirappia et tuleeko tosta nyt yhtää mitään. Kiitos kuitenki~ >3>

    VastaaPoista