Tuli tuskastunut olo ja aattelin lopulta toteuttaa sen jutun mitä oon pohtinut, eli tämmösen ajatuksenkulkumaisen tekstin isken ny tulille. Yritän olla poistamatta ihmeemmin höpinötä, mut saa nähä. Eli vaan naputan sitä mukaa mitä mieleen tulee, mut oon aika hidas kirjoittaja, niin ei tuu 100% hardcore ammattimaista ajatuksenjuoksua, vaan mitä tää nyt sitten onkaan.
Mutta joo, corona/covid-19 (jee muistin numeron ja kaikki vissiin katsomatte jihuu boing. Ei varmaan vaikuta se, että ton kuulee/lukee päivän aikana turhan monta kertaa). Miun rutiineissa mikään ei oo muuttunut, mut jotenki ahistaa pienesti. Tai ei ahista-ahista, mut aikasemmin sisällä nyhjääminen oli oma päätös, kun nyt se o liki pakollista, jos ei tärkeempää asiaa ulos ole.
Ja jo nyt huomasin, et käsi tuntuu hölmöltä, kun en ole näinkään paljon kirjoittanut hetkeen. Naputan siis vasemmalla kädellä ja seuraan vuosisadan haukankatseella näppäimistöä ja käden liikkeitä. Amiksessa yksi opettaja ihmetteli tapaani, mutta vasen tuntuu muutenkin oikeaa sukkelammalta ja näppärämmältä + kymmensormijärjestelmälle en ihmeemmin lämminnyt, olkoon kuinka paljon nopeampi tahansa. Taisin yläasteen atk:ssakin jännittää näppäimien muistamista ulkoa, kun katsetta ei saanut laskea näytöltä näppäimistölle, niin kuin tavallisesti. Tai no oikeaoppisesti, pakko ei ollut.
Luin muuten covidin ensimmäisenä corvidina ja ihmettelin, miksi varislinnut piti sotkea nimeen mukaan. :D
Miulla on Corona-niminen oc, jonka olemassaolon olen muistanut
jostain kumman syystä ja tekee vähän mieli piirrellä häntä. Hän on tosin aika uusi hahmo muihin verrattuna, joten en ole kehittänyt hänelle niin paljon tarinaa, mitä osalle vanhemmista hahmoista. </3 Jotenkin tuntuu, että pienenä hahmoja pystyi kehittämään suunnilleen liukuhihnalta, mutta nyt oon turhan kriittinen ideoitani kohtaan.
Tekisi mieli piirtää jotain kevyttä sarjista ilman minkäänlaisia suunnitelmia ja olinkin jo etsimässä hyllystä vihkoa sille, mutta oli vain vaakaraidallisia jotenkin halusin ruudullisen, vaikka ruudut piirroksia yleensä sotkevatkin. Varmaan kun muutama Mixeistä on piirretty ruudulliseen vihkoon, niin ajattelin niiden auttavan jotenkin. Yhdessä aiheessa tein tavallaan joulu-spesiaalia, mutta se jäi kesken jostain syystä ja vihko on muistaakseni täynnä puoleenväliin, joten siitä voisi tavallaan jatkaa, Samalla jokin tuntemus haluaisi säilyttää vihkon alkuperäisessä kunnossaan, mutta turhaa paperin haaskuuta sekin varmaan on.
En tosin tiedä, kuinka äkkiä kriittisyys tunkisi ilmoille ja alkaisin suunnittelemaan hahmoa ja tarinaa liiankin kanssa, mutta saa nähdä.
On tullut pieni hinku katsoa tai lukea Narutoa. Varmaan näin jossain videossa muutaman sekunnin pätkän ja nostalgia heräsi.
MyAnimeListiin taisin merkitä mangan itselleni luetuksi, vaikken tainnut kaikkia babby-Naruton puolisia kirjoja edes lukea. Gasp! "Shippudenista" tuli kerättyä hurjan pitkälle pokkareita, mutta sitten taisin herätä rahan menoon ja jäin- pitää tarkistaa- 65 pokkariin asti. Hui. Eli hyllystä löytyy ensimmäiset kuusi (innostuin ostamaan, kun olivat aikoinaan Salessa tutustumistarjouksessa. Jossain kannessa Kakashi istui Naruton takana haarat levällään ja se tuntui jotenkin kauheen härskiltä) ja 28-65 kirjaset.
Viimeisiä olen lukenut huiman kerran, joten vois tavallaan pohtia niiden myyntiä eteenpäin. Ehkä jonkin arcin voisi vielä säästää ja ekat tietysti, mutta into hidastui loppua kohden, kun kaikki oli niin ultimaattista ja suurta ja liki salkkarimaista, kun hahmot heräsivät henkiin, koska fanipalvelu I guess.
Ja miksi fanipalvelu yhdistetään härskeilyyn niin usein? Pervopalveluuhan se. >:( Mutta joo, mangaa on kertynyt reilusti muitakin sarjoja, mutta Fullmetal Alchemist taitaa olla ainut, minkä olen useammin (eli vissiin kaks kokonaisuudessaan + pari kertaa ishvaalin sodasta kertoviin kirjoihin/kirjaan asti) lukenut.
Tavallaan voisi konmarittaa kummankin hyllyn ja pistää juttuja reilulla kädellä myyntiin, mutta se olisi uusi kokemus + ei tiedä, tulisiko pokkareita kaipaamaan ennemmin tai myöhemmin. Raha maistuisi tietenkin joo, mutta en tiedä onko se riskin arvoista.
Kirjastosta löytyisi kanssa samat, jos oikein halututtaisi lukea, mutta ei se ole samaaahhh nyyhkis. Varmaan jää ajatuksn tasolle. Unless? 😳 (<-- Tuon naaman etsiminen on oma seikkailunsa. Ensin bloggerin hymiöjutuista mulkasin, ei ollut, sitten unless-memestä, mutta ei löytynyt ja lopulta taivuin ja napsuttelin itseni Emojipediaan.)
Taukoh.
Tauko veny seuraavaan päivään, mut varmaan parempi näin~
Pistin Animal Crossingin musiikit taustalle taas. Niihin tulee yleensä myös nukahdettua. Tänään on 20.3.-20, eli uusi Eläin Rossinki tuli kauppoihin. Kuulemma. Kaveri joutuu odottamaan omaansa ensi viikkoon, koska postissa saa omansa. ;--; Itellä ei ole Switchiä, joten omaa pelikokemusta saa odottaa pitkän aikaa. Switchille on tullut meheviä pelejä melkoisesti, mutta saa nähdä tuleeko hommattua ikinä.
Menin tietenkin lukemaan muistaakseni Iltasanomien listauksen koronan riskiryhmästä ja kuulemma 40+ painoideksin ihmiset ovat samassa porukassa. Jee, miulla taisi olla 43, ei jännitä yhtään.
Muutenkin paino on yksi riesa. Riesa oli äsken esa, kun näppäimistö ei ottanut kahta ensimmäistä kirjainta. Joka tapauksessa miulla on tainnut vain nousta ja ei ihme, kun olen niin paljon paikoillani.
Lenkeilläkin kyllä hengästyn, mutta vauhti on niin hiljainen, että kaikki mukaan lähtijät tylsistyisivät ja porhaltaisivat ohi ja vastaan, kun olisin kolmasosassa matkaa. Itse laihduttaminen menee muutenkin ihon alle. Varmaan itellä se tapahtuisi enemmän sairastumisen pelosta eikä siitä, että haluaa olla onnellinen ja hyvinvoiva ja terve ja juosta vapaana kukkakedolla ilman vatsamakkaroiden hölskymistä. Sitten kedolta tarttuu mukaan punkki, josta tulee aivokuume ja henki menee ja kaikki meni hukkaan.
Mutta joo, liikkuminen näyttäytyy itselle rauhallisena haahuiluna ja pienenä hymynä. Sulkapallo ois paras juttu ikinä, muttei ole pelikaveria, ulkona pelaamiseen tarvitsee vähintään 94% tyynin ilman ja koulussa oli pyllystä pelata niinä kahtena ainoina kertoina, kun piti paukuttaa sääntöjen mukaan.
Tyyliin pitää syöttää alueensa oikealta puolelta, mutta auta armias, jos se tippuu väärälle puolelle, sillä pelikaverin ei tarvitse ottaa kiinni, sitten hän syöttää ja huitaisee palloa väärin ja väärään paikkaan ja sitten pitää seisoskella juuri sillä puolella kenttää, missä meinasi ja tulee lopputulokseen, ettei osaa mitään. Ja alakautta syöttäminenkin on kun kolikon heittoa, ehkä menee yli, ehkä ei. Enkä muutenkaan ymmärrä, miksi pelaaminen tehdään vaikeaksi ja lasketaan pisteitä, kun syöttelyllä syke pysyy pidempään korkealla, mutta tasaisena ja kaikilla on kivaa. Paitsi jos pihalla on mutaa/liejua/märkä nurmikko ja liukastuu. </3
Kerran liukastuin pihakoivun kantoon, kun tallasin sen niljaiselle pinnalle. Oli hurjaa, kun taivas viiletti silmissä ja lopulta pyörähdin olkavarren päälle. Isä oli vielä vieressä, joten varmaan näky kun pyörin oletettavan muumimaisesti edessä. Mutta joo, en suosittele kannon päälle tallaamista kokeilumielessäkään, jos se on märkä ja niljainen (yritin muistaakseni tökätä jotain roskaa pois tai semmoista).
Hämmennyin, kun avasinkin vahingossa Gardenian tarinoiden Google Docsin. Pitäisi palata niihinkin joskus.
Laihdutuksesta vielä, etten ole varma pystyisinkö herkuistakaan luopumaan miten. Tykkään yleisesti eväistä, mutta pitää sanoa, etten ole innostunut ruoasta isommin suhteellisen pitkään aikaan. Sushi oli oikein hyvää. Mutta ruokaympyrät ovat suhteellisen rajoittuneet. Jos innostun simpukkapastasta ja siskonmakkarakastikkeesta, niin en tiedä pitäisikö olla kuinka iloinen. Jauhemaksapihvit olivat parempia kuin muistin enkä muistanut edes sitä, että niitä taisi olla amiksen toisen vuoden työssäoppimispaikassa. Naudanmaksan jauhaminen oli kauhea sotku, mutta kokemus kuitenkin, jos ei muuta + pari rasiallista jauhemaksaa on nyt pakastimessa.
Ulkonakaan ei tule syötyä, kun se harrastus maksaa rahaa. Pitänee sijoittaa tyyliin hapanimeläkastikkeeseen aina välillä, että olisi edes jotain vaihtelua. Ja hapanimeläkastike on hyvää.
On hinku™ tehdä jotain, muttei oikein osaa lähteä koneeltakaan, kun aatte- *taistelee boldauksen kanssa, mikä tuli teeämmän mukana*-aattelen että jään jostain paitsi, vaikkei mitään ihmeempiä tapahtuisikaan. Shadow of the Colossusta, Pokémonia, Digimon World Next Orderia ja Harvest Moonia on tehnyt mieli pelata, mutta tiedän jo nyt, että into loppuisi ennemmin tai myöhemmin. SMT Nocturnee/Lucifer's Callia vois, mut grindata pitäis ja Lost Odysseys on grindaus hoidettu, joten vois pelata suht hyvin mielin ilman ongelmia.
Xboxin meinasin muutenkin myydä siskon porukalle, kun ei tule ihmeemmin sillä pelattua. Alunperin hommasin koko masiinan Tales of Vesperian ja Lost Odysseyn (+Blue Dragon kiinnosti vähän) takia, mutta parempi että masiina ja pelit lähtevät parempiin koteihin.
Vesperiaa ja luultavasti LO:takin tulee ikävä, mutta edellä mainittu löytyy nykyisin uudemmille koneille lisätehtävineen ja hahmoineen. Ehkä sitten jään kaipaamaan pelin ohjekirjaa ja Yurin alkuperäistä ääntä, mutta kai siitä yli pääsee ennemmin tai myöhemmin. Huomasin hymyileväni pienesti. :0
Tuli mieleen, että jostain syystä digitaalisesti piirtäessä ilmeistä ei tunnu tulevan niin.... Ilmeikkäitä??? kuin ihan kynällä ja paoperilla traditionaalisesti. Digitaalisesti anatomiset jutut (
*köh*) tuntuvat taas tuntuvat helpommilta hahmottaa. Ehkä referenssikuvien ollessa samassa tasossa itse Kritan piirtoalueen/paperin/canvaksen kanssa auttaa, samaa näyttöä kun on.
En kyllä ole huomioinut, ilmeilenkö samaan tyyliin kuin traditionaalisesti piirtäessä, kun ilmeet "tarttuvat" jotenkin jos tekee samantyylisen ilmeen. Ehkä siihenkin oppii, mutta digitaaliset työni eivät tunnu samalla tavalla piirtämiltäni/maalaamiltani kuin traditionaaliset.
Paperille tehdessä taas tuskastuttaa paperin omat rajat eli esim. kuinka paljon vettä paperi kestää ja näin ollen miten monta kerrosta saa tehtyä, ennen kuin paperi muhjuuntuu ja kakka osuu faniin. Hehee olenpas hasu. :V
Mutta joo, nytkin on idea maalauspiirrokselle ja voisi kokeilla sen työstämistä, mutta pitäisi varmaan saada ammattikorkean haun ennakkotyö valmiksi varuilta. Vaikkei tiedä miten koulujutut edes menevät tänä vuonna, mutta sentään olen yrittänyt, jos ei muuta.
Hyi nälkä tuli, pitänee syödä. Kello on jo 19:22. D:
Söin ja tekaisin kaakaota. Saa nähä tapahtuuko mitään jännää, maito nimittäin jonkin päivän vanhaa. :0 Ei ainakaan klimppiintynyt kahvitestissä, joten voitto sekin. Seuraavaksi varmaan tekee mieli sipsiä makean päälle. *Tähän joku turha pohdinta miksköhän maha kasvaa :V*
Isä laittoi telkkarin päälle, sanoi jotain sentyylistä kuin "oho, tää", kun näki Anssi Kelan lauleskelemassa Yle Olohuonessa. Animal Crossingit jäi nyt pois, tulee liikaa hälyä ja sitten tekee mieli loikkia pitkin seiniä. En ole kokeillut, mutta kuitenkin. Yleensä jos tuntuu, että innostun/harmistun/suruistaudun/vihastun/hämmennyn tai muuten tunnen liikaa tunteita liian äkkiä nousen vain ylös hetkeksi, kipitän pari askelta (tai kammarista tupaan, jos olen Pleikkari 4:lla katsomassa Netflixistä jotain) ja jatkan touhujani.
Ainiin painosta unohtu sanoa, etten ole myöskään varma, kestäisikö pudonnut paino pudonneena kuinka pitkään, kun elintavanmuutoksessa löytyy sana elintapa, koska parhaassa tapauksessa jutusta tulee loppuelämän pituinen juttu. Että uskallanko edes yrittää, jos on mahdollisuus, että kilot tulevat takaisin ja jojoilu alkaa, mikä taas kuulemma ei ole sekään hyväksi ja taisi olla vaarallisempaa, kuin tasainen ylipaino. No jaa, pitäisi silti tehdä jotain, mutta uiminen yms maksaa rahaa ja täältä on suht hankala lähteä joka viikko pulikoimaan. Eiköhän se aihe ollut siinä jo.
Kävin pöntöllä (anteeksi informaatiosta) ja siinä ihmetellessäni pohdin, millainen käsityöalan haastattelu mahtaa olla, jos sinne asti pääsen edes ja ne järjestetään. Sitten mietin toimisiko vyö korin kahvana. Toiselta puolelta sen saisi kyllä lenksutettua kiinni, mutta toinen puoli on hankalampi, jos sen pitää kuitenkin olla irroitettava, Koska Irroitettavuus Olisi Jännää. Sitten pohdin pitäisikö korin reunoissa ja pohjissa olla erikseen jotkin nauhat tai muu kiinnityssysteemi, ettei pohja irtoa ja sisältö räjähdä lattialle tai jotain. Tuskin ihmiset mitään kuulantyöntökuulia niissä säilyttäisi, vaan ehkä vöitä, kerran vyökoriksi se varmaan nimettäisiin.
Ja aloin pohtia, pystyisinkö ideoimaan miten asioita ylipäänsä, kun minun pitää olla jotenkuten materiaalista perillä, että ymmärrän miten se käyttäytyy ja toimii yleisesti. Ja muutenkin ideointini on aika fgghfgj jos ei mene hyvin.
Isä katsoo The Voice of Finlandia ja pari naista lauloi Behmnin Hei rakkaan. Rakaksen? Rakasken??? Mutta joo, musiikki on jännä. Rakkauslaulut ovat lähtökohtaisesti aika 😬, mutta ihan söpöjäkin on.
Tän vuoden Viisuissa Tanskan YES oli ainakin eilisen ekan kuuntelun perusteella aika söpö, mutta pitää odottaa ens vuoteen, että kuulee jos on kuullakseen. </3 Harmittaa, että se nyt peruttiin, mutta kai näin on parempi. Vaikka luulisi, että netin välityksellä ja kappaleet maissaan esittämällä ja lähettämällä saisi ihan mukavan ohjelman aikaseksi ilman liveyleisöäkään.
Toukokuussa luulisi tilanteen muuttuneen jonkin verran, niin silloin varmaan voisi jo juhlistaa hengissä oloa ja nautiskella edes sen muutaman illan. Kuulemma viisuihmiset pohtivat eri vaihtoehtoja ja tämäkin oli niiden joukossa, mutta kiinnostaisi tietää, miksei se toimisi. Tietenkin se vaatisi ~yhteistyötä~ kaikilta osallistujamailta, mutta kai siitäkin selvittäisiin tavalla tai toisella. Ei sitten, ensi vuoteen siis.
Hyi tekstiä on kertynyt pari lausetta. D:
Ajatuksia varmaan tulisi lisääkin, mutta varmaan parempi pysähtyä tässä. Pitää lukea läpi ja vähän kappalejaottaa, ettei ole ihan hillittömiä tekstiseiniä. En odottanut, että ihan näin paljon kirjoittaminen avaisi, kun tämä taitaa olla toinen tämäntyylinen kirjoitus tähän mennessä (tai kolmas, jos eron jälkeinen kirjoitus itselle enemmänkin lasketaan mukaan). Pää tyhjenee yllättävän tehokkaasti, mutta uuttakin tulee hyvää vauhtia tilalle.
Tykkäättekö lukea tämmöisiä? Ei tietenkään kaikkia tarvitse, mutta olisi hyvä tietää edes millainen pituus on hyvä. Varmaan naputtelen tämmöisiä jatkossakin, jos muuten takkuaa ja ainakin tähän mennessä oon tykännyt.
Mutta joo, ensi kertaan, voimia ja terveyttä teille~
