Nuotion puut poksuivat iloisesti viilenevässä illassa. Shroomish mulkoili lenteleviä kipinöitä epäluuloisesti, sillä tuli oli Kaiken Pahan Alku Ja Juuri™. Se tosin tuijotti reppuaan penkovaa sinitukkaista naista vielä halveksuvammin.
“Se on sitten sun syy, jos koko mettä palaa”, Amazonite murisi ihmisoletetulle.
“Ama, nyt sataa”, Vega huomautti lempeästi. Lintua tuntui huvittavan ja harmittavan, kuinka Cozmisen kurkukssa sienipokemon halusi yhtenään olla.
“Niin, mutta kipinät voi jäädä kytemään jonnekin kuivaan kohtaan! Mitäs sitten?!”
“Cel puhaltaa tulen pois!” cosmog kilisteli iloisesti paahdettu vaahtokarkki suussaan.
“Hölmö, tulihan leviää vain lisää!” Ama suhahti ohi lentävälle pokemonille, joskin varoitus meni kuuroille korville pikkuisen noustessa metallikatoksen tukirakenteille.
“Vega, koppi!” Cozminen oli saanut toisen vaahtokarkeista paahdettua ja heitti sen linnulle. Se nappasi herkun nokkaansa taitavasti.
“Aijaa, minäkö en sitten saa yhtään?!” shroomish tulistui.
“Oota hetki”, sinitukkainen vastasi seivästäen kolmannen vaahtokarkin tikun nokkaan. Ne olivat jääneet ystävänpäivän jälkeiseltä alennusmyynniltä pyörimään reppuun tähän kesään asti. Ja ne olivat tietysti siirappisen vaaleanpunaisia ja sydämenmuotoisia. Ugh.
‘
Hetki sitten hänelle ei kelvannut mikään’, Vega naurahti mielessään.
“Haluutko keksin tän kans?”
“En sun homeisii keksei haluu!!”
‘
Eikä nähtävästi nytkään.’
“Laitan tän sit lautaselle.”
Shroomish päästi dramaattisen henkäyksen, tosin näyttelemättä. “Kertakäyttölautaset ovat pahasta”, sieni sylki sanan suustaan niin myrkyllisesti kuin osasi.
Coz kohautti harteitaan ja tökkäsi karkin haarukkaan, tarjoten sitä Amalle.
“... Härnäätkö mua?”
“Hä?”
“Mulla ei oo käsiä!”
“En mie sitä, haukkaa se tosta pois vaa”, Coz tyrkytti valuvaa, karamellisoitunutta sydänvaahtokarkkia sienipokemonille.
Äkkiä Amazonite meni vaikean näköiseksi. Coz pystyi kuvittelemaan sen poskille anime-punastukset, kun se haukkasi vaahtokarkin pois hitaasti viivytellen. Se mussutti hetken miettivän näköisenä.
“No, mitäs tykkäät?” Coz yritti jäljitellä ^3^-naamaa parhaansa mukaan.
“... En tykkää, liian makea”, Ama mutisi posket pullollaan. Se yritti nielaista herkun äkkiä ja näyttää mahdollisimman kovalta, mutta samaan aikaan se halusi nautiskella mausta mahdollisimman pitkään.
“Aww, ei voi mitään. Makunsa kullakin, mut en miekään oikein vaahtokarkeista välitä.”
“Oikeestaan se oli ihan hyvän makunen”, Ama totesi äkkiä, karauttaen hökkelin nurkkaan istumaan tai murjottamaan, tiedä häntä.
Coz vilkaisi merkitsevästi Vegaan, lintu hymyili takaisin.
Ja sitten yön tullen Cel ja Ama lyöttäytyivät yhteen ja kävivät ryöstämässä loputkin vaahtokarkit.
------------------
335 sanaa wordcounterin mukaan, pikasest lyöty kasaan nii toivottavast riittää. :D
