Cobaltin tarinat #6. Rakkaalla lapsella on monta nimeä

Ensimmäinen | Edellinen | Seuraava

Kuviin oon nyt jopa tyytyväine. Ainaki täs elämäntilantees, katotaa sit puolen vuoden pääst. :V

Vega räväytti silmänsä auki, kun tunsi eggin liikahtavan. Se oli harrastanut kyseistä toimintaa pari kertaa antikvariaattiin saapumisen jälkeen, mutta nyt se tuntui tärisevän määrätietoisesti. Staravia pomppasi taemmas lähestulkoon järkyttyneenä.

"Miurn?" Palko maukui huolestuneena huomattuaan Vegan ahdingon. Vähitellen muutkin huomasivat, että jotain on tekeillä. Eggin kuori päästi erikoista rutinaa ja siihen syntyi ensimmäinen, hohtava halkeama. Yleisön tuijottaessa halkeama leveni ja sisältä valui erikoista, siniviolettia kimaltelevaa sumua.

"Mitä ihmettä", Terra mutisi varmaan kirjaimellisesti. Vega pörhisti sulkiaan mentyään kananlihalle. Tähtisumu näytti hyvin tutulta. Kului vain hetki, kun kuori halkesi kokonaan ja mureni ilmaan. Sumu näytti oikovan kahta raajaansa venytellen, jolloin sen pienet kasvot nähtiin ensimmäisen kerran.

Thomas haukkasi henkeä pienen pokemonin nähdessään.

Tähtisumutiivistymä aukaisi pienet keltaiset silmänsä ja ihmetteli ympärillä olevia hahmoja. 

"Piupiu?" se kysyi pienellä tiukumaisella äänellään.

Nyt myös Terra henkäisi ja peitti suunsa kovettumien peittämillä käsillään. "Se on söpö", mies kuiskasi pehmeästi. Hänen vierellään Thomas piteli itkua.

Vega räpsytteli silmiään ja nebulapokemon räpsytteli takaisin. Lintu ei ollut nähnyt pokemonin kuoriutumista aikaisemmin, eikä sillä ollut ihmeemmin kokemusta pienistä pokemoneista. Se yskäisi ja päätti esittäytyä, kai hyvät tavat pätivät vastasyntyneidenkin kanssa. "Olen Vega, hauska tutustua."

Pikkuinen kallisti päätään. Vega osoitti itseään siivellään ja toisti nimensä. Toinen teki suurin piirtein samoin, pitäen toista raajaansa naamansa vieressä ja sanomalla "piu."

Vega tuhisi luovuttaneena. "No vaikka sitten niin."

"Kuule, eikö sille pitäisi keksiä nimi?" Golem köpötti pöydän äärelle. Onneksi sen naama näytti tarpeeksi pyöreältä, ettei uusi pokemon säikähtänyt.

Staravia näytti epävarmalta. "Pitäisi kysyä Cozmiselta. Hänhän piti eggistä huolta enemmän kuin minä." Pikkuinen näytti yhtäkkiä kauhean väsyneeltä ja se torkahti saman tien.

Golem nosti sen peitteeksi viereisen huovan ja myysäsi sen vauvan ympärille, ettei sille nyt varmasti tulisi kylmä.

"No, tuskin sillä vielä mikään kiire on. Parempi, että antaa likan kuumeilla itsensä terveeksi", Golem totesi nojaten leukansa käsiinsä. "Mikähän ihme sinä olet", se jatkoi lempeästi hymyillen.

"Se on cosmog", Borke totesi naristessaan paikalle. Se laski varovaisesti valtavan paksun vihreäkantisen kirjan pöydälle. "Sivu 789."

Vega käänsi kirjan toisin päin ja alkoi selailemaan nokallaan loppupään sivuja. Oikealla sivulla toden totta oli piirros aivan samannäköisestä pokemonista. Siitä kertovaa tekstiä oli linnun harmiksi vain vähän. "Cosmog tunnetaan myös nimillä nebulapokemon ja tähtien lapsi. Sillä on heikko, sumumainen keho, jota se vahvistaa keräämällä tähtipölyä ympäriltään. Se ei vaikuta olevan tästä maailmasta kotoisin. Vaaraan joutuessaan se katoaa paikalta tilasiirtymän turvin", se luki ääneen. Vaikutti siltä, että tutkijan kohtaaminen päättyi aika lyhyeen tekstistä päätellen. Seuraavilla sivuilla kerrottiin kaarrellen myyttisemmistä pokemoneista, joiden olemassaolosta ei ollut varmaa tietoa. Mitään muuta cosmogiin viittaavaa ei löytynyt. Vega sulki kirjan huokaisten. "Kyllä tuosta jotain oppi. Kiitos Borke", Vega sanoi trevenantin nostettua kirjan takaisin hyllyynsä. Lintu tunsi kummaa haikeutta katsoessaan loittonevan kirjan kultakoristeita. Golemin lähtiessä pöydän ääreltä lintu painoi päänsä jälleen kerran cosmogin vierelle ja nukahti.

Seuraavan päivän iltana Cozminen heräsi yksin pimeässä huoneessa. Hänellä kesti hetki tajuta missä oli, ennen kuin muisti mitä oli tapahtunut. Otsa oli hieman nihkeä, mutta kuume tuntui olevan poissa. Ajatukset tuntuivat kummallisen kirkkailta, kuin pureva pakkanen tähtisenä talviyönä tai taivas kunnon myrskyn jälkeen. Coz tuijotti kattoa hetken, käänsi kylkeään ja älysi, ettei tuolla ollut hajuakaan, mitä kello oli. Hän nousi hitaasti ylös, tunnusteli jalkojensa kuntoa (kunnossa oli) ja noustessaan sängystä hän asteli sinne suuntaan, missä muisteli oven ja valokatkaisijan olevan.

Sitten hän löi pikkuvarpaansa lipaston kulmaan.

Terra oli juuri keittänyt kahvia ja melkein lonasi nesteet pöydälle kaataessaan Thomasille omaa kupillista kuullessaan kovan huudon vierashuoneen suunnalta. Miehet jäätyivät paikalleen ja kahvit jäivät siihen levälleen, kun nuo lähtivät ottamaan asiasta selvää. Thomas avasi oven varovasti ja laski valoa ja varjonsa pimeään huoneeseen sisään. Cozzu itki ja tuuditti loukkaantunutta varvastaan (sekä tietysti jalkaansa) sylissään valokeilassa lattialla.

Myös Vega pomppi paikalle ja se kurkisti ovesta sisään Thomasin jalkojen vierellä. Se tapitti hetken hämmentyneenä kun kauppias laittoi huoneen valot päälle. "Oletko kunnossa Cozzu?" lintu kysyi lopulta kun sinitukkainen pyyhki kyyneleitään pois.

"Miuhu sattu", tuo vinkaisi pienesti. Vega tepasteli ah-kovasti-niin-haavoittuneen luokse ja painoi lämpimän kaulansa varpaan kohdalle. Kipu hellitti vähitellen.

Thomas oli lähtenyt oven suulta lukemaan sanomalehteä säkkituoliin antikvariaatin lukunurkkaukseen. Terra katsoi huolestuneesti pöydän ääreltä, jos miehen kahvimuki loikkaisi taas viereiseltä pöydältä alas niin kuin pari kertaa aikaisemmin. Hänen huomionsa vei lopulta kaupan puolelle raahautunut Cozminen ja tuon perässä vaaputtava Vega. "Terve. Otatko kahvia?"

"Ei kiitti", sinitukkainen kieltäytyi. Kahvi sai sisuskalut heittämään volttia eikä se ole kivaa. "Oonko mie nukkunu mite pitkää? Tai siis kiitos", Coz takerteli sanoissaan. Oli kummallista puhua päivän nukkumisen jälkeen. Vatsan murinakin vei lähes kaiken keskittymisen.

Äijänköriläs vilkaisi rannekelloaan. "Kymmentä vaille seitsemän."

"Aamulla?"

"Illalla."

Cozzu katsoi ikkunasta pihalle. Yhtä pimeä kumminkin päin.

Vega katsoi helpottuneena parantunutta Cozmista. Vielä eilen se kirosi toisen ajattelemattomuutta, mutta raivo oli nyt tiessään.

"Tuota, missäs Papu?" Coz kysyi lähinnä Vegalta. Säkkituolillaan lojuva Thomas osoitti peukalollaan vierellään olevaa ovea nostamatta katsettaan lehdestä. Kesti hetken, ennen kuin Coz älysi, ettei tuo ollut Adamsissa asuva Mathias vaan hänen veljensä. Nuo kyllä näyttivät hyvin samannäköisiltä ja olisivat menneet kaksosista, vaikka Thomas oli pari vuotta nuorempi. Samanlaisia partamaakareita kumpikin.

Vega pomppi Cozzun perässä Papua katsomaan miesten pokemonien yhteiseen huoneeseen. Siellä oli hiillosteleva takka ja se oli sisustettu lämpimin värein. Borke istui tupsumaton päällä torkkumassa, Palko joogasi ja Golem leikki palikoilla Pavun kanssa. Kaksikon nähtyään wynaut naukaisi ilahtuneena ja loikki Cozzua moikkaamaan häntäänsä heiluttaen. Coz kumartui paijaamaan entistä matkakumppaniaan.

"Kas, olet hereillä!" Golem hihkaisi ja nousi jaloilleen. "Nimi on Golem. Vega sanoi että ymmärrät pokemoneja", kivipokemon taapersi Pavun vierelle ja kätteli Cozzua, joka nyökytti päätään. Pehmeä luonne ja ääni olivat mielenkiintoinen kontrasti kivisen ulkomuodon kanssa. Palko vilkutti ja jatkoi jumppaansa. Papu puolestaan alkoi selittää varmaankin parin päivän tapahtumia maukumalla ja Coz yritti näyttää niin kiinnostuneelta kuin vain pystyi, vaikkei maukumisesta saanut selvää. Golem naurahti ja sanoi, että hänkin toivoisi oppivansa maukukieltä, sillä vain Borke ymmärsi sitä ja toimi tulkkina.

Vegan mieleen muistui yksi tärkeä juttu. "Ai niin, se kuoriutui", se sanoi heti kun Papu oli saanut asiansa kerrottua (se kiipesi isänsä kainaloon nukkumaan). Cozzu katsoi hetken aikaa hölmönä, ennen kuin muisti.

"Niiiiiiiii se! Missäs se on?" hän kyseli ja vilkuili ympärilleen. Vega johdatti ihmisennäköisen takaisin kirjahyllyjen sekaan ja lehahti kuun valaisemalle ikkunapöydälle, jolle cosmog ja Vega olivat muuttuneet. Lintu tuuppasi yhtä peittomyttyä, joka alkoi liikkumaan ja sen syövereistä pullahti pieni pokemon. Coz oli kyykistynyt pöydän eteen niin, että hänen kasvonsa nenästä ylöspäin olivat näkyvissä. Kaksi kosmista olentoa tuijottivat toisiaan keltaisilla silmillään. "Se on tosi pieni", Coz totesi ja suoristi selkänsä, jotta näkisi pikkuisen hieman taaempaa. "Ja -en tiiä miks- mut jotenkin se näyttää miulta.. Tai ei siis miulta mut...", Coz huitoi kuvailevasti käsillään. Hän kumartui takaisin pokemonin tasolle. "Se vaan näyttää tosi tutulle enkä tiiä miks."

Vegaa hymyilytti. "Se on lajiltaan cosmog. Sillä ei ole omaa nimeä vielä, kun ajattelin odottaa sinun virkoamista", lintu kertoi.

Cozzu oli otettu staravian ottaessa hänetkin huomioon. Hän tuijotti edelleen cosmogia.  Sitten tuo mutisi jotain.

Vega päästi hämmentyneen äänen.

"Eiks Chiroptera ois nätti nimi?" Coz kysyi kääntyen Vegaan päin. "En kyl muista mitä se meinas mut silti."

"En tiedä onko Lepakko kuinka hyvä nimi tähtisumupokemonille", lintu huomautti pehmeästi. Coz huokaisi. "Mutta luulisi, että Chiro nyt ainakin on sopiva", staravia jatkoi.

Sinitukkainen hymyili. "Onks siul mitää ehdotusta?"

"Eikö Chiro riitä?"

"Muistaakseni ainaki ihmislapset saa useast toisenki nimen", Coz selitti. Hän ei ollut ikinä matkojensa aikana ollut ristiäisissä, mutta jotain sen tyylistä hän oli kuullut.

"Totta puhuakseni mietin itsekin paria nimeä. Jotain taivaaseen liittyvää nyt ainakin", Vega kertoi ja muisteli niitä nimiä, mitkä vain tuntuivat sopivimmilta. "Celestia tulee nyt ensimmäisenä mieleen."

"Oooh se onki nätti nimi! Eli Chiro Celestia vai Celestia Chiro?"

"Kummin päin vain."

Celestia oli nukahtanut kaksikon juttelua kuunnellen kuun paisteeseen.

Kun Coz seuraavana aamuna köpötti vierashuoneesta silmiään hieroen Terra ja Thomas jähisivät keskenään jostakin. Ja se jokin oli pohjaan keitetty kahvi. Miehet eivät ymmärtäneet miten se oli edes mahdollista, mutta näin kävi. Ja siksi piti kinata. Sinitukkainen kipitti hiljaa miesten ohi pokemonien seuraan ikkunan vierelle.

"Nuohan tappelevat kuin vanha aviopari", Golem totesi huvittuneena hörppien appelsiinimehuaan.

"Gol, hehän ovat vanha aviopari", Borke sanoi työparilleen. Celestia ja Papu jahtasivat toisiaan iloisesti kiljuen.

Golem toivotti huomenet Cozzulle. "Thomas avaa kaupan kohta, ota tästä aamupalaa", se tuuppasi leipäkorin ja muutaman paketin päällisiä Cozin nenän eteen. Hän alkoi väsätä unenpöpperöisenä voileipää. Juuri kun hän oli kyselemässä, missä Vega oli lintu tuli koputtamaan ovea aamulennoltaan palattuaan. Pokemonien huoneesta kiitänyt Palko avasi oven heti. Kiitettyään Vega loikkasi Cozzun vierelle toivottaen huomenet, napaten tottuneesti vaalean sämpylän nokkansa väliin. Aamutankkaus sujui rauhallisesti, vaikka Palko ja Vega joutuivat maanittelemaan porukan pienempiä syömään välillä. Myös Terra ja Thomas saivat kinansa selvitettyä sillä, että kahvipannu pistettiin likoamaan iltaan asti ja muiskautettuaan puolisoaan Terra lähti Borke ja Golem perässään partioimaan.

"Onko tänään mitään ohjelmassa?" Coz kysyi Vegalta, joka jäi miettimään jotain kaupungilla kuulemaansa. Cozzu tarjoutui myös auttamaan Thomasia kirjojen kanssa, mutta mies mutisi partaansa pärjäävänsä. Seikkailijoista tuntui kiusaannuttavalta jäädä vain istumaan sisälle, kun toinen on syöttänyt heidät ja antanut yösijan eikä anna auttaa vastapalvelukseksi. Niinpä he yrittivät olla mahdollisimman poissa tieltä, kun antikvariaattiin alkoi saapua asiakkaita vähitellen. Heitä ei tuntunut sen suuremmin uudet tulokkaat kiinnostaa. Chiro sentään sai hymyn tai pari, mutta pieni pokemon sai riehua rauhassa.

"... Kuule, muutama ihminen puhui jotain sen suuntaista, että metsässä olevan luolan suunnalta on viimeisen viikon aikana kuulunut kummallisia ääniä", Vega rikkoi hiljaisuuden.

Cozminen, joka oli pikalukenut eilistä sanomalehteä jo toista kertaa näytti kiinnostuvan. "Ai niinku millasia?"

"No semmoisia villin pokemonin suusta tulevia ääniä luulisin", Vega vastasi hämmentyneenä. "En kuullut paljoakaan, ennen kuin ne alkoivat keskustella huomisista lumiukkokisoista."

"Mennäänkö sitte kyselee siit luolast? Jos huomenna yritetää mennä lumiukkokisoihin", Coz ehdotti ja venytteli jumittuneita raajojaan noustessaan ylös. "Otetaanko Chiro mukaan?"

Vega kääntyi katsomaan Pavun ja Celestia hippasia ja riehumista. "Ehkä on parempi, että se jää tänne. Sopiiko se sinulle, Palko?" lintu kysyi varovasti ja Palko nyökkäili varmasti. Cosmogista oli myös seuraa hänen poikaselleen ja wobbuffet tunsi, että seurasta piti ottaa kaikki ilo irti. Eihän matkalaiset ikuisuuksia voineet asua heidän kanssaan.

Cozminen meni vielä ilmoittamaan Thomasille, että hän lähti Vegan kanssa ulkoilemaan joksikin aikaa. Mies katsoi sinitukkaista hetken kylmästi, ennen kuin tarjosi oranssinruskeita keksejä. "Ottakaa pari. Ne suojaa kylmältä", mies murahti ja jatkoi kirjojen teippailuaan. Coz nappasi pari keksiä, kiitti ja lähti hakemaan talvivaatteitaan. Kasviskeksit syötyään kaksikko painui ulos heipat heitettyään.

"Oletko varma, että voit liikkua ulkona nyt jo?" Vega kysyi huolestuneena liitäessään hitaasti Cozzun vierellä.

Nainen naurahti kovaan ääneen. Siis turhankin kovaan, sillä tuo joutui nolostuneena katsomaan varpaitaan hetken aikaa kun ties kuin monta naamaa oli kääntynyt häntä kohti. "... Luulisin, et oon iha kunnos. Siinä Terran pakuritees tais olla jotain taikaa", Coz hihkaisi ja pullisti olematonta hauistaan.

Taiasta puheen ollen, Vega tunsi ettei kylmyys tuntunut läpäisevän linnun sulkapeitettä. Punainen huivi lämmitti myös, mutta lintu epäili Thomasin keksejä. Ne todellakin pitivät kylmän poissa.

"Minne mennää ensi?" hattupäisempi kysyi pomppiessaan ympäriinsä. Tuntui mahtavalta liikkua kunnolla parin päivän tauon jälkeen.

"Käydään ensin luistinradalla, sieltä luulisi löytyvän ihmisiä. Kysellään, jos he tietäisivät äänistä jotain", Vega ehdotti ja kiihdytti vauhtiaan kaukaloa kohti. Coz hölkkäsi pirteästi perässä.

Sattui käymään niin, että myös Maxwell oli radan vierellä myymässä viimeisiä juomiaan. Hän ei lähtisi, ennen kuin kaikki litkut oli myyty. Delphox oli iloinen nähdessään tervehtyneen Cozzun.

"Tuota, sori et karattiin yksin kaupunkii. En tullu aatelleeks et voitais eksyy ihan kunnolla", Cozminen pahoitteli nolona.

Kettu oli tyynellä tuulella. "Ei mitään, loppu hyvin kaikki hyvin. Papu taisi jäädä kotiin, eikös?" se kysyi lämpimästi.

"Joo! Nii ja egg kuoriutu vähän aikaa sit- vai oot sie sanonu mitään?" Coz vilkaisi Vegaa, joka puisteli päätään. "Siit tuli cosmog, nimettiin se Celestiaks! Tai no, mie sanon yleensä Chiroks mut kuitenkin."

Kolmikko jutteli niin pitkään, että Cozzun nenänpäätä alkoi kylmätä ja Maxwellin viiksiin kiteytyi jäätä. Aurinko lähti laskuun. Ketun potionmyymiset menivät sivu suun, sillä ihmiset valuivat koteihinsa iltaa viettämään. Kaupungissa oli kuitenkin valaistus päällä, joten muutama luistelija paineli jäälle.

"Ei muistettu kysyä keneltäkään niistä luolaäänistä", Vega naurahti.

Delphox käänsi päätään kiinnostuneena. "Mistä äänistä?" ja Vega selitti. Maxwell sanoi hetken muisteltuaan, että oli kuullut jotain samantyylistä ohikulkijoilta. Kuulemma ääni muistutti ulvomista, mutta myös kivuliaalta. Sen päästänyt otus saattoi olla loukkaantunut. "Jos se - mikä tai kuka lieneekään - tarvitsee apua, autan mielelläni. Yöt voivat olla tappavan kylmiä, joten on parempi, että pidämme kiirettä." Kettu pakkasi huomiseen jäävät juomansa kärryyn ja lähti kuskaamaan niitä reippaasti kohti vuokramökkiään. Cozzu ja Vega seurasivat mukisematta. Maxwell oli kuitenkin valmis matkaan heti, kun oli saanut vaunun turvaan ja napannut sauvansa mukaan. "Mennäänkö?"

Kolmikon onneksi metsässä oli paljon valaistuja lenkkeilypolkuja, mutta hämäryys ja hiljaisuus saivat Cozzun hyvinkin säikyksi. Aina kun lunta tippui oksalta, tai noctowlit huhuilivat toisilleen hän hypähti ja yritti puristua vielä pienempään kokoon. Vegaa säälitti. Pokemonit olivat luonnostaan tottuneempia pimeään ja näkivätkin silloin paremmin ja Coz taas oli enemmän tai vähemmän ihminen, eikä ollut ihme jos tuota jännitti. Etenkin regicen älämölöstys taisi säikyttää hänet Maxwellin mökillä pari päivää sitten.

"Jos löydämme sen ääntelijän, yritetään pitää välimatkaa. Haavoittuneet pokemonit saattavat olla hyvinkin ärhäköitä", Maxwell selitti rikkoen hiljaisuuden. Cozminen vilkuili edelleen yhä loittonevaa Boreasia ja sen lämpimiä valoja. Polku kävi hämärämmäksi. Sen lisäksi hänellä oli tunne, että heitä seurattiin. Polku pujotteli suurten, jyrkkien kallioiden väliin.

"ROUUUUUUUUUUUUUUUUUUUH!"

"Aaaaaaah!" Cozminen säikähti edeltä kuuluvaa ulvontaa ja lähti juoksemaan takaisin Boresta päin.

"Cozzu! Odota!" Vega kiljaisi ja lensi perään. Maxwell oli jäänyt paikalleen ja kuunteli tarkkaan, jos ulvonta kuuluisi uudestaan. Ei mitään. Muuta kuin kalliolta tippuvien pikkukivien rapina ja Vegan huudot Cozzua etsiessään. Delphox aisti, että ylhäällä oli joku ja valmistautui loitsimaan. Kävi hyvin nopeasti selväksi, että väistämään valmistautuminen olisi ollut tärkeämpi vaihtoehto.

Vega kääntyi heti kallioita kohti, kun sen suunnalta kuului kauhea rysäys. "Maxwell!" staravia kiisi heti tulosuuntaansa ja lensi pöllyävän lumen ja pudonneiden lohkareiden yli solaan. Kettu yski parin metrin päässä kivistä maahan kaatuneena. Vega huokaisi helpotuksesta. Maxwell nousi turkkiaan puistellen pystyyn ja tunnusteli lunta, nostaen esiin poikki menneen sauvansa. "Hyvä, että olet kunnossa", Vega sanoi helpottuneena.

"Siitä en olisi niin varma", kettu mutisi uskollisen sauvansa kappaleita tuijottaen. "En voi taikoa kunnolla ilman tätä", se totesi surkeana.

Vega ei osannut lohduttaa, kun ei tiennyt mitään sauvoista tai niiden korjauksesta ja oliko se edes mahdollista. Sitten se muisti jotain.

"Minne Cozminen meni?" Maxwell puki linnun ajatukset sanoiksi.

"Hän juoksi kaupunkia kohti! Pystytkö kiipeämään-" Vega jätti lopun kesken nähtyään, miten jyrkkä seinämä pudonneista kivistä oli tullut. Ne eivät varmasti pudonneet vahingossa.

"Voin yrittää kiertää pidemmän kautta, luulisi senkin olevan nopeampaa kuin kiipeäminen", kettu sanoi lähtiessään hölkkäämään eteenpäin sauvankappaleet kainalossaan. "Yritä etsiä hänet! Nähdään myöhemmin, löydän teidät kyllä!"

Vega ei toista käskyä tarvinnut. Se lensi kivien yli tähystämään polkua. "Cozzu! Missä olet!?" se huusi pimeään. Se lensi ensimmäisenä paremmin valaistulle polulle, sillä kaiken järjen mukaan Coz olisi juossut turvaan minkä kintuistaan pääsi.

Cozminen pyristeli vastaan nähdessään pusikon oksien välistä Vegan lentävän ohi. Tuon suun päällä oli iso, paksukyntinen käpälä, mutta hän yritti huutaa ystäväänsä apuun sen läpi. Ote tiukentui.

"Ssh, hiljaa", karhea ääni kuiskasi sinitukkaisen korvaan.

Jokin oli yllättänyt Cozzun tuon päästyä turvallisen matkan päähän ulvonnasta. Tai ainakin hän oli luullut niin. Hän ei ehtinyt vetää edes kunnolla henkeä pysähdyttyään, kun jokin susimainen oli painanut kyntensä hänen kylkiinsä ja huudot tukahduttaen vetänyt tien viereiseen pusikkoon. Coz ei ehtinyt tehdä mitään säikähdykseltään. Vega lensi jo kaukana ja Maxwellia ei näkynyt missään.

Hyökkääjä kuunteli hetken ja nosti Cozmisen hitaasti pystyyn. "Älä yritä mitään", se kuiskasi pehmeästi. Sinitukkainen yritti jarrutella, mutta toinen oli vahvempi. Coz luopui pakosuunnitelmistaan siksi aikaa, kun tilaisuus vain koittaisi.

Vega kaarteli takaisin metsän ylle. Cozzua ei näkynyt missään, joten hän oli mitä luultavammin eksynyt. Olihan niin tapahtunut jo Boreaksen puolella, mutta Vegaa epäilytti kuitenkin. Oli aivan liian hiljaista. "Cozminen!" se huusi ja madalsi lentokorkeuttaan puiden latvojen tasolle. Yhtäkään pokemonia ei näkynyt tai kuulunut, mutta yhdet jäljet löytyivät. Ne veivät syvemmälle metsään.

Kaappaaja oli raahannut Cozzun syvän luolan perälle. Se oli nähtävästi kasvattanut kalpeat ihmiskädet siksi aikaa, että sai sidottua kädet sekä jalat ja teipattua Cozmisen suun kiinni. Harmiksi muodonmuuttaja oli kääntänyt Cozzun heti kättelyssä kasvot luolan seinää päin, eikä tuo nähnyt kuka oli kyseessä. Kukkien tuoksu oli tuttu. Sinitukkainen säikähti, kun hyökkääjä karjaisi tuskaisen kuuloisena ja peitti Cozin selkäpuolen kivillä ja oksilla. Se murisi ja juoksi metsään paksut kynnet kivilattiaan kolahdellen. Ulkona se yritti kätkeä luolaan vievät jäljet männynoksalla silotellen ja teki uudet jolkottamalla kallion reunaa pitkin.

Kun Cozminen ei tuntenut enää pokemonin läsnäoloa hän yritti kääntyä selälleen luolan vierellä. Selän taakse kiilattu iso kivi esti yrityksen seinään. Kädet pysyivät sidottuina vaikka kuinka yritti. Cozilla alkoi olla hiki, joten tähtipölyksi muuttuminenkaan ei onnistunut. Hengitystä tasatessaan Coz höristi korviaan. Jossain kaukana kuului kimeä vihellys ja pamaus. Ikuisuudelta tuntuneen pariminuuttisen jälkeen kuului tutumpi huuto.

"Cozminen!"

Coz tunnisti äänen heti ja yritti pitää niin kovaa ääntä kun teipatulla suulla pystyi. Hän potki paremman puutteessa luolan seinää ja toivoi, että Vega kuulisi edes jotain.

Staravia oli juuri kaartamassa mysteerisien jälkien perään, mutta ne muuttuivat luolan kohdalla. Vega laskeutui tarkastelemaan niitä lähempää. Aikaisemmin ne olivat leveät ja sotkuiset. Nyt ne olivat muuttuneet siistiksi polkuanturoiden jättämiksi jäljiksi. Lintua epäilytti heti luolan olemassaolo. Jotain oli varmasti tapahtunut.

Luola oli kylmä, tosin katseiden suojaisassa kolossa oli kuivia puita ja nuotion jäänteet. Niiden vierellä lojui pieni esine jota ihmiset kutsuivat sytkäriksi, jos Vega muisti oikein. Ihmiset roplasivat niitä ja saivat aikaan tulta. Luolassa mölyävä pokemon ei varmasti saisi siitä mitään iloa ilman ihmiskäsiä, mutta nuotio täällä oli ollut.

"Hhhmmmh!" kuului luolan perältä. Siellä oli jotenkin epäilyttävä kasa kiviä ja oksia. Jos puut olisivat kunnon kasassa ne olisivat voineet olla polttopuita, mutta nyt ne näyttivät peittävän surkeasti jotain. Ja se joku paukutti seinää niin, että luola kaikui pienesti.

Vega pomppi varovaisesti seinälle ja kurkkasi oksien väliin. Lintu tunnisti ruman karvahatun ja punaiset posket. "Coz!" se kiljaisi ja ryhtyi nakkelemaan oksia ympäriinsä. Isompia kiviä se ei saanut siirrettyä, mutta pienimmät vierivät paikaltaan pienen puskemisen jälkeen. Lopulta Coz itse sai työnnettyä isoimman kiven pois Vegan nokittua köydet poikki. Raajojen vapauduttua sinitukkainen repi teipin suultaan. Hän henkäisi oikein kunnolla ilmaa kitusiinsa. Vega painautui heti Cozzun kaulalle halauksen tyyppisesti. "Oletko kunnossa?"

Coz hönki vielä, ennen kuin pystyi vastaamaan. "Se o se sama mikä hyökkäs Laventeliluolas! Se o muodonmuuttaja!" hän tunsi helpotuksen valtaavan ruumiin ja kyyneleet kihosivat silmiin. Coz pyyhki ne nopeasti pois halattuaan Vegaa tarpeeksi. "Yritetää palata kaupunkii nii äkkii ku päästää. Se voi tulla takas", hän nousi huterille jaloilleen. Koivet eivät tuntuneet niin vahvoilta enää ja Coz pyllähti heti istumaan. Vega etsi sytyttimen ja antoi Cozzun lämmitellä nuotion ääressä sen aikaa, että tunto palasi jäseniin kunnolla. Lintu itse vahti luolaa ja selitti kivivyörymästä. Aikaisempi Cozzun kuulema pamaus oli Maxwellin lähettämä hätäraketti, joten hyvässä lykyssä apua oli tulossa. Kaksikko aprikoi, olisiko kuitenkin parasta odottaa luolalla, mutta päätös tehtiin heidän puolestaan. Näkömatkan päässä metsässä puiden välillä leimahti liekkejä. Jotkin taistelivat siellä.

"Se on Maxwell!" Vega kiljahti ja nousi siivilleen. Coz ei halunnut jäädä yksin, joten hän tunki sytkärin taskuunsa ja paineli linnun perään. Hän jäi taistelun lähistöllä möllöttävän kiven taakse katsomaan, jottei olisi tiellä.

Maxwell puhalsi flamethroweria shinya yö-lycanrokia päin. Susi pysyi turvallisen välimatkan päässä ja nakkeli kiviä vaivattomasti kettua päin. Delphoxin oli pakko väistää ja pitää etäisyyttä, mutta se onnistui pitämään lycanrokin keskittymisen itsessään. Vega syöksyi vaivattomasti ihmissuden harjan kimppuun. Kivipokemon murisi ja huitoi lintua kauemmas, mutta Vega jatkoi ärsytystään nopeilla iskuillaan. Se pyrähti Maxwellin psybeamin tieltä. Delphox pystyi taikomaan ilman sauvaansa, mutta hyökkäys oli tavallista tehottomampi ja lycanrok kävi vastaiskuun. Kaksikko väisti rock throwin, mutta rock tomb oli vaikeampi tapaus. Maxwell sai osuman lohkareesta ja jäi sen alle. Lycanrok keräsi voimillaan kiviä ympärilleen sillä aikaa, kun Vega ja Maxwell yrittivät puskea kiveä pois. 

Sudella ei näyttänyt olevan mikään kiire niiden viimeistelyyn. Sen keltaiset, pistävät silmät siristyivät huvittuneisuudesta.

Coz ei voinut enää katsoa sivusta, kun tuon ystäviä sattui. Pokemoneja toki oli kaksi, mutta molemmat olivat tyyppiensä takia alakynnessä. Niinpä hän hiipi lohkareen takaa niin hiljaa kun vain kykeni, kohteenaan lycanrokin perse selkä. Maxwell ja Vega keskittyivät yhä kiven pyöräyttämiseen ketun päältä. Suden ihmetys olikin melkoinen, kun hetki sitten kaapattu loikkasi tuon selkään juuri ennen viimeistelyiskua. Kaiken kokoisia kiviä ja pieniä lohkareita putosi lumeen, kun lycanrokin keskittyminen herpaantui jälleen sen yrittäessä ravistaa Cozzua selästään. Tuo tosin oli kuin karvahattuinen takiainen, eikä antanut periksi. Onneksi talvitakki oli riittävän paksu ja kestävä suojaamaan piikikkäältä harjakselta. Lopulta suden jalat eivät enää kestäneet ja molemmat kaatuivat lumeen. Coz painoi pokemonin käpälät sen pään yläpuolelle heti kun sai mahdollisuuden. Siniturkkinen susi murisi huvittuneesti, katsoen omahyväisesti Cozmisen keltaisiin silmiin. Coz yritti tuijottaa mahdollisimman lujasti takaisin, vaikka tiesi, että jäisi aivan varmasti alakynteen ilman Vegan tai Maxwellin apua. Kivi oli saatu vihdoin pois, mutta Vega yritti paikantaa Maxwellin vammoja. Kettu hengitti raskaasti.

"Luulin, että oisimme olleet toisin päin", Coz säikähti karheaa ääntä ja käänsi katseensa suteen. Tosin lycanrokia ei enää ollut. Se muutti muotoaan Cozzun silmien edessä.

"Kuka-"

"Nähään joskus", toinen sanoi ja heitti Cozmisen päältään hankeen. Sitten tuo karjaisi, muutti muotoaan taas lycanrokiksi ja katosi yöhön.

 ----------

Paljon huokailua ja muuta hönkimistä esiintyi tässä. :D Eli Outoja ääniä- tehtävä tapahtu. Luolas oliki uus hahmo, uhuhu~