Kolmas, tästä eteenpäin alkaa esiintyä jonkinnäkösiä piirrustuksia. Koska piirtäminen on joskus kivempaa kuin asioiden kuvailu. Joo.
Aamu alkoi
tavallisesti kuin yleensä. Lina kiljui koko kahvilan väen hereille, sillä tuo
oli nähnyt unta joltikeista ja galvantuloista. Ja kaikki olivat hyvin iloisia,
kun eivät pystyneet nukkumaan enää sydämen rauhoittumisen jälkeenkään.
"Ei tähä
aikaan ihmisten pitäis olla edes hereillä", Cozminen mutisi ja pisti
paitaa päälle.
Vega
haukotteli söpösti. "Mimosa varmaan on jo leipomassa jotain", lintu
aprikoi. Keltasilmäinen tuijotti kaveriaan pienen hetken.
"Mimosa,
Linan ja Terryn äiti. Hän esitteli itsensä pikaisesti eilen", starly
selitti huomatessaan ihmisen ilmeen.
Cozminen
nyökkäili tiedolle, joka oli aika varmasti mennyt eilen ohi. Sitten hän
haukotteli. Ulkona oli melko hämärää, aikainen aamu kun oli.
'Eikö
kesäisin pitäis olla valosaa pohjosessa? Ehkä tää planeetta vaa on eri
kallistuskulmassa kun tavallisesti', Coz mietti.
"Lähdemmekö
mihin aikaan?" Vega havahdutti sinitukkaisen ajatuksistaan. 'Heti aamulla'
oli sovittu Mathiaksen kanssa, mutta tarkempi aika olisi ollut jees.
"Yritetää
kerjää ruokaa ja mennää vakoilemaan, onko Mathias hereil. Toivottavast
maalaukset kelpaa, nii saatais rahaa ruokaankin", Cozminen suunnitteli ja
alkoi jynssäämään hampaita. Yläkerran vessa oli varattuna, kun jompikumpi
lapsista oli myöskin suorittamassa hammaspesurituaalia. Varmaankin kaikki
olivat hereillä, joten hyvästien heitosta tulisi nopeampaa.
Vega tutustui
maalauksiin uudemman kerran vessavuoroaan odottaessaan. Tähtiä, taivasta,
avaruutta... Starlyn silmiin osui tavallinen A4:n, johon oli suhrattu sininen
tähtitaivas ja vinottain kulkeva valkea vyö. Taivaan täytti parvi mustia
lintuja. Paperin alakulmiin oli raapustettu Cozmisen sekä työn nimi. Maalaus
oli nähtävästi ristitty Linnunradaksi.
'Linnunrata
tosiaan', Vega hymähti mielessään.
"Kersat
aamupalalle!" Mimosa kutsui ihmisiä huutaen portaikkoon. Lina päästi äänen
ja laahusti rappuja kohti. Terry paiskasi vessan oven kiinni ja paineli
siskonsa perään.
"Yritetää
näyttää kersamaisilt", Cozminen yritti sanoa, mutta tuo onnistui vain
purskauttamaan hammastahnavaahdot suustaan. Vega järkyttyi yllättävästä
vesikauhuhyökkäyksestä. Puhdistautumisen sun muiden jälkeen kaksikko siirtyi
alakertaan aamupalalle. Siis jos pöydästä irtoaisi mitään ylimääräistä kahdelle
loiselle.
"Nii
lähettekö mihin suuntaan?" Lina kysyi poppoon istuessa ruokapöydässä.
Tarjolla oli riisipuuroa. Hyvä että Coz ja lintukaveri ehtivät sanoa huomenia,
kun Mimosa oli jo lappaamassa hirveää puurokekoa heille. "Pitää syödä
kunnolla ennen lähtöä", sanoi hän.
Tällä kertaa
Coz muisti puhua suu tyhjänä. "Jaa. Boreakseen ensin ja katsotaan sitte
mihin suuntaan sen jälkee. Suunnitella ehtii jatkossakin, yliarvostettuu
semmone", sinitukkainen ilmaisi mielipiteensä leikkisästi. Terry nyökkäili
tärkeänä olevansa samaa mieltä. Mimosa näytti muistavan jotain ja hän katosi
yläkertaan. Sillä välin ähkyiset kersat ja Vega saivat ahdettua viimeiset
puuronrippeensä itseensä ja pyörivät pöydästä pois. Cozminen tarkisti, että
kaikki maalaukset olivat mukana (niitä ei voinut tavaratilaankaan laittaa
ihmisten läsnäolon takia) ja pukeutui ulkovaatteisiin. Sitten hän lähti vatsa
pystyssä Mathiaksen kirpputoria kohti. Vega oli suosiolla jättäytynyt matkasta
ja jäänyt lämmittelemään kahvilaan. Maha täynnä on kuitenkin helppo nukahtaa ja
niin kävi.
Cozminen oli
jolkottanut kirpputorille heti ensimmäisenä. Mathias arvioi jokaisen maalauksen
ja antoi sinitukkaiselle muutaman setelin, jotka hän kävi heti vaihtamassa
ruokatavaroihin naapurikaupassa. Kaupan täti oli liian unenpöpperössä
huomatakseen, kun Coz sujautti tavarat ulottuvuuden tuolle puolen. Sitten
naaras palasi Mathiaksen luo, joka yritti niellä kyyneleitään kääriessään Papua
sen suosikkifleeceen. Wynaut näytti heräävän hetkeksi toimituksen aikana, mutta
nuupahti uudestaan.
"Ootko
varma?" Cozminen kysyi varovasti partaiselta mieheltä. Mathias pyyhki hihallaan
enimmät kyyneleet pois.
"Kyllä
tämä tästä. Sen emo odottaa sitä varmasti", mies hymyili urhoollisesti.
"Onhan tämä ollut aika hankala tapaus, mutta totta puhuakseni mie ottaisin
Pavun ihan mielelläni takaisin, kunhan se tuosta aikuistuu." Mathias
pakkasi paperipussiin wynautille syötävää. Ja Pavun hän pakkasi pieneen
makuupussiin. Hän antoi Cozmiselle kantamukset ja tuli saattamaan näitä ulos.
"Kiitos tästä. Kerrohan terveisiä Thomasille, kunhan pääset perille.
Yritän tulla käymään, kunhan tiet ovat taas auki." Mathiaksen silmät
kostuivat jälleen, kun hän laski katseensa pokemonvauvaan. "Nähdään, Papu.
Ole kiltisti."
Ennen kuin
Cozminen ehti sanoa mitään Mathias riensi kyynelehtien sisälle. Papu liikahti
unissaan, mutta jatkoi horrostamistaan. Coz tunsi kummallista vääntöä
sisuksissaan siinä kohdin, jossa luuli sydämensä sykkivän. Mathiasta ei näkynyt
enää ikkunassakaan, joten sinitukkainen palasi Snoverin herkkuhetkeen hakemaan
toisen matkakumppaneistaan.
Vega heräsi
oven kolahdukseen ja tunsi kummallista jännitystä, kun Cozminen saapasteli
sisälle oletettavasti Papu mukanaan. Samaan aikaan Mimosa riensi alakertaan hiukset
hämähäkinseitissä ja iloisesti hymyillen.
"En tiiä
teetkö näillä mitään, mutta ota mukaan jos kelpaa. Niiden pitäisi olla ihan
hyvässä kunnossa", nainen sanoi ja laski asiansa läheisimmälle tasolle eli
baaritiskille. Niillä nainen oli tarkoittanut marjakoria, joka vaikutti olevan
sukua talon oman korin kanssa sekä sinistä pussukkaa. Niiden vierellä oli vielä
kartta, joka oli lupaavasti suojaavassa muovitaskussa. "Berrypussi sekä
apricorn-kori. Toivottavasti kelpaa!"
Cozminen
laski Pavun hetkeksi tuolille mammumaan ja tarkasteli objekteja. Niiden kunto
näytti olevan uudenveroinen. Ei sillä, Coz olisi kelpuuttanut puolilahon
puukorin jos ilmaiseksi sai. "Kyllä kelpaa, jos näistä raaskit luopua",
nainen pörrötti hiuksiaan miedosti hermostuneena. Mimosa hymyili sädehtivästi
ja tähän Cozminen vastasi kiitoksella ja kummempia ajattelematta hän hävitti
tavarat tyhjään ilmaan.
Vega oli
kiljaista, mutta muisti Pavun olemassaolon ja piti nokkansa kiinni. Mimosa ja
lapset tuijottivat sinitukkaista järkyttyneenä (tai ihastuksensekaisena Terryn
tapauksessa). Kosminen olio tuntui älynneensä kämmäävän ja pahasti.
"Tsädäm!
Ja silleen", Coz yritti pelastaa tilanteen, teki käsillään maagisen
liikkeen samalla taikasanat sanottuaan ja kahmaisi Pavun syliinsä. Vega hyppäsi
oitis olalle. "Paljon kiitoksia ruuasta, yöpuusta, vieraanvaraisuudesta ja
ystävällisyydestä sekä tavaroista!" sinitukkainen kumarsi ja oli pudottaa
Vegan siinä samalla. "Yritän tulla asiakkoimaan joskus kunhan tullaan
tänne päin!" Ovi avattiin paniikissa, snover-patsas on kaatua kumoon
jollain ihmeellä. "Nähdään sit-"
Matkaan
karkaavien hämmästykseksi Mimosa puhkesi nauruun. Hekotettuaan muiden
kummastellessa vieressä hän sai sanottua: "Ei mitään, oisit voinu sanoo
että olet taikuri!" tai jotain sinne päin. Cozmisen pulssi rauhoittui,
joten hän heitti hyvästit uudelleen ja rauhallisemmin. Mimosa antoi heille
vielä evästä mukaan.
"Rakennetaan
lumilinna ensi kerralla!" Terry hihkui ja vaikutti jo näkevän valtavan
linnoituksen sielunsa silmin.
"Käydään
suklaatehtaal ja koordinaattorihallilla kans! Kunhan ne on viel pystyssä siihen
asti", Lina hymähti huvittuneena heidän huonolle onnelleen.
"Ootte
tervetulleita tänne molemmat! Töihin tai ei, meille mahtuu majailemaan
aina", Mimosa sädehti. Hereillä oleva kaksikko tunsi kolmikon lämmön ja
lähti iloisin mielin, ennen kuin kylmä ilma ehtisi jäädyttää heidät oven
narskuessa auki.
Adamsin
laidalle asti he pysyivät puhumattomina. Sitten Coz huomasi marjoja (jotka
näyttivät Vegan silmiin turhan tutuille) ja nappasi marjapussin ilmasta.
"Kaikki
kerätään!" sinitukkainen kiljahti ja nappasi kaikkia marjoja yhden.
Jotenkin tuntui väärältä kerätä jokainen löytyvä, joten ne saivat riittää. Ja
muutenkin kumpikaan matkalaisista (Pavulta ei kysytty) ei tuntenut kyseisiä
marjoja kunnolla, joten tietyn lajisia marjoja olisi ollut hankala kerätä.
Oranssista, keltaisesta ja puna-mustasta marjasta voisi kysyä joltakulta, mutta
Adamsiin takaisin kääntyminen olisi ollut suhteellisen kiusallista. Näillä piti
pärjätä ja toivoa, että marjat eivät kuristaisi matkaajia yön aikana.
Vegan teki
mieli lentää, mutta metsässä pakkanen oli aivan yhtä pureva kuin kylässäkin.
Onneksi kartan mukaan kolmikko oli luultavasti oikeilla jäljillä, samalla
polulla ainakin. Tosin niitäkin oli vain yksi mistä valita.
Papu tuhisi
yhä rauhallisesti Cozmisen sylissä. Vegalla oli toki huivinsa ja Cozista
hohkasi lämpöä myös, mutta lintu ei voinut olla tuntematta pientä kateutta
wynautin lämpöisille oltaville. Lämmitellä eli lentää ei voinut kylmyyden
takia. Vaihtoehtoina olivat sulkien pörhistely tai lisävaatetuksen kysyminen,
vaikka sellaisten pitäminen inhottavaa olisikin. Lintu mietti sopivaa
lähestymistapaa asiaan.
"...
Aika viileä ilma", starly päätti huomauttaa ensin.
Ihmisennäköinen
näytti nuuskivan ilmaa ja vilkuilevan ympärilleen. "Nii vaikuttaa olevan."
Seuraavaksi
Vega yritti niiskaista nokkaansa ja päästää äänen, jonka toivoi muistuttavan
aivastusta.
"Terveydeksi."
Kului taas
hetki. Papu hymyili unissaan ja yritti kääntää kylkeään. Vegalle riitti.
"Cozminen."
"Niin?"
"Minulla
on kylmä. Saisinko-"
"Oi sori!"
Coz tuntui älyävän viimein ja sulki silmänsä. Hetken etsittyään hän näytti
kadottavan kätensä johonkin näkymättömään ja veti esiin teepannun lämmittimen.
Vegaa alkoi hirvittää vaatekappaleen pukeminen, mutta se hyväksyi kohtalonsa.
Lämmitin oli vihreänkirjava ja villasta neulottu, mutta mikä tärkeintä se oli
lämmin. Kyllähän se tuntui linnusta kummalliselta päällä, mutta se oli parannus
kuitenkin.
"Näyttää
poncholta", Cozminen hymyili linnulle. Sitten tuo keksi nostaa Vegan
huivin linnun kaulalta pään päälle mummotyyliin. Sinitukkainen tirskui hetken,
mutta starly ei jaksanut välittää. Se nousi Cozmisen olkapäälle ja painui
kasaan lämmittelemään. Ei kulunut pitkään, kun lintu ehti nukahtaa
tyytyväisenä.
Cozminen
huomasi kävelevän jälleen kerran automaattitilassa. Välillä hän oli vaihtanut
Papua kannattelevaa kättä, mutta sen ihmeellisempiä ajatuksia tuon päässä ei
pyörinyt. Ihmetys oli suuri, kun tuo oli tunnin tarpomisen jälkeen löytänyt
itsensä ja matkakaverinsa hopeanhohtoisesta metsästä. Kaikkialla oli
lumivaippaisia havupuita.
Vega vaikutti
heräävän kävelyn loppumiseen. Lintu hämmästeli ympäristöään hetken ja mietti,
miten pitkään oli nukkunut. Tuskin kovin pitkään auringon liikkeestä päätellen.
"Nättiä,
eikö?" Cozminen kysyi huomattuaan toverinsa hereillä olon. Vega nyökytteli
lumoutuneena. Lumi kimalteli aamuauringossa. Kauempana kolmikkoa kyttäsivät
snover ja vitivalkoinen bunnelby.
Aikansa tuijoteltua (ja Vegan tuijotettua niitä takaisin) ne katosivat
kangasmetsän kätköihin.
Myös Papu
alkoi näyttää heräämisen merkkejä. Se haukotteli, yritti nousta pystyyn ja
naukaisi hämmentyneenä huomattuaan liikkumiskyvyttömyytensä. Sitten se yritti
kiemurrella itsensä vapaaksi Cozmisen kainalosta.
"Rauhotu!"
Coz kiljaisi ja yritti avata Pavun kapalot. Vega hyppäsi maahan turvaan
toimituksen ajaksi. Wynautin venytellessä jalkaulokkeitaan Cozminen alkoi
selostaa sille tilannetta ja matkan päämäärää. Ensin pikkuinen reagoi
ääntelemällä kiukkuisesti. Sitä ei kestänyt kauaa, kun sille näytti tulleen
kotia ikävä ja Vegan ja Cozmisen naamat eivät olleet tarpeeksi tutun näköisiä.
Itkua tuhertava wynaut oli harvinaisen säälittävä näky.
"Mitäs
ny tehään?" Coz kysyi varovaisesti lintukaveriltaan.
Vega syventyi
miettimään ponchonsa sisälle hetkeksi aikaa, muttei keksinyt mitään järin
lohduttavaa. "Levätään hetki. Ehkä Papu voi paremmin, kuhan saa syötyä
aamupalansa näin alkuun." Ja niin tapahtui linnun ehdotuksen mukaan. Lähistöltä
löytyi kiviä pyllyn alle. Papu niiskutti niiskuttamasta päästyään. Sen itku
keskeytyi kuin seinään, kun Cozminen alkoi vetää ruokaa tyhjästä. Silmät
pyöreällään se tuijotti sinitukkaista kuin ensimmäistä kertaa olisi nähnyt
jotain maagista (ja varmaan niin olikin). Rukkasten taikominen oli myös yhtä
ihmeellistä ja vauvan syöttö oli helppoa, kun tuolla oli suu valmiiksi auki.
Vega tokki
Mimosan antamia eväitä, eli voileipiä näin ensialkuun. Cozminen kävi myös
eväidensä kimppuun, kun oli saanut ahdettua Pavun täyteen pieniä kuivatettuja
hedelmiä, joita Mathias oli antanut pikkuisen mukaan.
"Toivotaan,
että ilma pysyy näin hyvänä kaupunkiin asti", Vega sirkutti syötyään.
Taivas oli kesäisen sininen ja aurinko paistoi, mutta pilviin ei voinut luottaa
aina. Metsässä oli lunta muutenkin niin paljon, että sen pöllyäminen
vaikeuttaisi matkaamista.
"Aina
saa toivoo. Sään pitäis muuttuu ja aika vauhdikkaasti sittenki ku ollaa nyt
suunnilleen puolvälissä kartan mukaan... Uskosin niin ainakin", Cozminen
lisäsi vähemmän varmana. "Tää mettä on Hopeemettä nimeltää ja tos
kivenheiton päässä on Laventeliluola".
"Kivenheittoja
on monenpituisia", Vega hymähti tyytyväisenä sutkautukselleen. Cozminen
hekotti ja alkoi pakata roskia kasaan. Sillä välin starly vilkuili ympärilleen.
Jotain hyvin tärkeää puuttui. "Minne Papu meni?"
"Mitäh?!"
Cozminen pyöri maastoa tutkaillen kuin väkkärä ja hän levitti huolellisesti
keräämänsä roskat ties minne. Sitten tuo lähti juoksemaan summanmutikassa
johonkin suuntaan, kompuroi, päätti kerätä roskat sittenkin, jätti ne maahan,
kääntyi uudestaan ja nappasi yhden paperin ja heitti sen tavaroidensa sekaan.
Näytti kun Coz olisi yrittänyt revetä vähintään kolmeen suuntaan.
"Yritän
etsiä lähimaastosta häntä, käy tarkistamassa Laventeliluola!" Vega loi
järjestystä tilanteeseen. Sinitukkainen oli sillä välin kerännyt roskat pois
maasta ja lähti luolaa kohti heti, kun käsky kävi. Vega olisi mieluusti mennyt
luolailemaan, muttei niissä pystynyt lentämään kovin hyvin ja linnun pimeänäkö
ei ollut tarpeeksi hyvä sellaiseen touhuun. Murkrowin geeniensä ansiosta se
kyllä näki paremmin yöllä, mutta näin nopeasti valoisasta siirtymisestä ei
ollut mitään apua. Lämmittimen ravisteltuaan päältään Vega nousi siivilleen ja
lähti bongailemaan wynautia.
Cozminen
puolestaan kaivoi kirpputorilta löytämänsä lasit päähänsä, mutta selvisi hyvin
vilkkaasti, ettei noista ollut apua pimeänäköön.
'Sokkona
mentävä siis', sinitukkainen kitisi mielessään ja painui luolaan. Jossain
kauempaa kuului veden solinaa. Ainakaan matkaaja ei kuolisi janoon, jos eksyisi
tunneleihin. Sitten hän muisti ostamansa köyden ja alkoi laahaamaan sitä pätkä
pätkältä enemmän perässään. Pituutta ei varmasti riittäisi koko luolaston
matkalle, mutta paremman puitteissa ja pienessä paniikissa se sai kelvata. Cozminen oli ottamassa hyödyttömäksi
osoittautuneita kakkuloita päästään pois, kun hän huomasi lasien läpi tutun
tomumaisen jäljen ilmassa. Omilla silmillään mitään erikoista ei erottunut,
mutta heikko jälki näkyi kuitenkin. Siitä ei ollut pitkään lohtua, kun jälki
katosi miltei yhtä nopeasti kuin oli löytynytkin.
'Näytti
tähtipölylt', Coz tuumi. Etempänä hän erotti himmeänä hehkuvien
laventelinväristen jalokivien hohdetta. 'Tulikohan se noista?'
Kivien hohde
toi valoa vain vähän, mutta sen verran kuitenkin, että näki eteensä edes
jotenkuten. Luolan kivilattialla ei kylläkään erottanut minkäänlaisia jälkiä.
"Papu!
Ootko tääl?" Cozminen kutsui karkulaista ja jatkoi matkaa hitaasti, mutta
yllättävän varmasti. Hän tunsi kummallista väreilyä ihollaan. Samaan aikaan
Cozin teki mieli pörhistää vähäiset niskahahtuvansa ja juosta köyttä myöten
ulos, mutta samaan aikaan hän tunsi itsensä oudon levolliseksi. Erikoisia
tuntemuksia ei voinut jäädä spekuloimaan, kun oli pokemon löydettävänä.
Luolasto pimeni jälleen, kun kristallit jäivät taa.
"Papuh!"
sinitukkainen huusi uudelleen. "Missä sie-"
Yhtäkkiä
Cozminen tunsi jonkun tai jonkin hyppäävän niskaansa.
"Mph?!"
hän yritti päästä pystyyn vatsaltaan, mutta hyökkääjä ei noussut tuon päältä.
Yläpuolelta kuului metallin kilahdus. Coz kopeloi maata edessään ja sai
käsiinsä vain kahvikupin kokoisen kiven. Hän linkaisi kiven taakseen.
Hyökkääjän säpsähdettyä ja väistettyä kiveä Cozminen pääsi juuri ja juuri
ujuttautumaan nelinkontin vapaaksi. Iloa ei kestänyt pitkään, kun päälle käynyt
kävi uuteen hyökkäykseen. Coz kierähti tieltä pois, mutta tuon koipi jäi
hyökkääjän jalan alle. Kivun ei saanut antaa hidastaa, kun metallin kahahdus
kuului jälleen.
'Sillä on
ase!' Cozminen ehti päätellä. Hyökkääjä otti etäisyyttä ja katosi pimeään,
mutta kävisi kimppuun heti, kun sopiva tilaisuus koittaisi. Coz muodosti
energiaa kämmeniinsä. Hän saisi muodostettua pari iskua kestävän kilven, muttei
se auttaisi oletettavasti pimeässä näkevää vihollista vastaan. Asetta
itsepuolustukseen ei ollut missään lähettyvillä. Eikä näin painostavassa
tilanteessa pystynyt rauhoittumaan ja karkaamaan tähtipölyn muodossa (luolassa
oli myös liikaa kosteutta pölylle), ellei halunnut mitään teräasetta lihaansa
kiinni. Coz tunsi hyökkääjän silmät ihollaan. Ilma tuntui painostavammalta
hetki toisensa jälkeen.
Sitten
aseistautunut kävi hyökkäykseen. Cozminen ehti juuri ja juuri paikantaa
hyökkääjän tulosuunnan juoksuaskeleiden kopinasta. Kilpi valmiiksi. Kalahdus.
Väistö. Kalahdus. Kalahdus. Väistö. Kilpi hajosi.
Sivallus.
Coz
tuupertui. Hän tunsi polttavan tuskan rintakehässään. Vasemman korvan viereen
iskettiin tunnistamaton metallinen teräase. Hyökkääjä polvistui haavoittuneen
vierelle ja painoi kylmän kätensä haavan kohdalle. Coz tunsi voimiensa
virtaavan pois. Pään pisti pyörälle kukkien tuoksu. Tunne loppui kuin seinään.
Tilaan oli ilmestynyt kolmas taho, joka sattumoisin heitti aseellisen seinään.
Kolmas käveli Cozmisen luo ja kyykistyi tuon vierelle.
"Tämän
pitäisi auttaa", mystinen hahmo sanoi hiljaa. Kuului jonkinlaista koneen
hurinaa ja Coz jännittyi, kun tunsi jonkin painettavan haavaansa vasten. Hänen
yllätyksekseen kipu laantui. Olo oli kuitenkin hutera ja Coz tunsi yleistä
pyörrytyksen tunnetta päässään.
Hyökkääjä
vaikutti toipuneen myöskin, sillä tuo nousi varovasti ylös. Kolmas tulija
huomasi sen. Hän jätti koneen hurisemaan ja veti Cozmisen vierelle
oletettavasti jonkinnäköisen repun.
"Sie
voit pitää nämä tarvikkeet. Miun pitää vahtia tuota yhtä", hän sanoi ja
harppoi hyökkääjää kohti.
"Anna
miun olla!" karhea ääni käski. Kolmas murahti ja kuulosti retuuttavan
hyökkääjää tuon takin selkämyksestä.
"Pidä
huolta siitä eggistä. Me tullaan tapaamaan joskus taas", pelastaja
hyvästeli. Cozminen yritti nousta ylös, mutta kellahti takaisin selälleen.
Mysteerinen huriseva laitos oli saanut haavan umpeutumaan, mutta energia
puuttui. Sinitukkaisen taju hävisi hänen tuijottaessa katon sammuneita
kristalleja.
Vega aisti
kummallisen tunteen jossakin sisällään. Löydettyään Pavun hortoilemasta
Adamsiin vievällä polulla lintu opasti pikkuisen oikeaan suuntaan.
"Ymmärrän,
että kaipaat takaisin. Olen silti varma, että äitisi haluaisi nähdä sinut edes
kerran muunakin kuin munana", Vega yritti selittää matkan tarkoitusta
pienelle wynautille. Papu ei tosin virkkonut sepustukseen mitenkään Vegan
harmiksi. Se vain tuijotti Laventeliluolaa.
"En ole
nähnyt Cozmista etsimään lähdön jälkeen. Toivottavasti hän ei eksynyt",
lintu selitti enemminkin itselleen. Pitäisikö ihmistä lähteä etsimään? Papu
kyllä vaikutti rauhoittuneen, mutta jos se karkaisi tunneleihin, niin sitten ei
hyvä heilu. Ei sitten mikään (paitsi ehkä vihaisen wobbuffet-emon nyrkki).
Vegasta kuitenkin tuntui, että luola oli tarkistettava varmuuden vuoksi.
"Mennään katsomaan, seuraa minua".
Kaksikko
löysi Cozmisen köyden heti ensimmäiseksi. Lintu huokaisi helpotuksesta, sillä
näin ihminen löydettäisiin paljon nopeammin kuin luolan käytäviä rampaten ees
taas.
"Cozminen!"
Vega kutsui ensin. Kaiku jatkoi nimen kuljettamista kivisillä seinillä. Myös
Papu auttoi parhaansa mukaan ja naukaisi pimeyteen. Vastausta ei kuitenkaan
kuulunut. "Jatketaan. Olisimme huomanneet, jos hän olisi lähtenyt täältä
pois", Vega mietti. Starly olisi varmasti ollut iloisempi, jos
sinitukkainen olisi jättänyt leikin sikseen ja tullut omin avuin ulos, sillä
tuo olisi silloin varmasti kunnossa. Nyt linnun sisuksia alkoi kalvaa huoli.
Laventeliluolassa tuskin oli mitään carbinkeja tai sableyeja isompia otuksia,
muttei sitäkään tiennyt. Laventelikristalleista huolimatta pokemoneja ei
näkynyt missään. Ne luultavasti piilottelivat luolan syvyyksissä vierailta,
mutta niiden poissaolo ahdisti joka tapauksessa. Sentäs kimaltelevat kristallit
hohtivat rauhoittavaa valoa, mutta Vegan ei tehnyt mieli jäädä katselemaan
niitä. Ei ainakaan nyt.
Yht' äkkiä
Papu naukaisi ja kiirehti pimeyteen kohti köyden toista päätä.
"Papu!
Odota!" Vega sirkutti hätääntyneenä ja kipitti perään niin nopeasti kun
vain pienistä kintuista läksi.
"Wanyaaa!"
Papu naukaisi linnulle. Wynautin edessä oli jokin himmeää valoa tuottava esine.
Se riitti liikkumattoman hahmon tunnistamiseen.
"..
Cozminen?" starly sai kuiskattua. Se painoi päänsä sinitukkaisen kaulan
kohdalle, sillä rinnan päällä oli jokin kummallinen möykky. Vega tunsi lämpöä
ja pulssi tuntui rauhalliselta, mutta iho oli kuitenkin viilenemässä. Hän oli
varmaan lojunut maassa jo jonkin aikaa. Lintu tunsi oletettavasti carbinkien ja
sableyejen huolestuneet katseet selässään. Ei varmaan ollut yleistä, että
niiden kotiin tunkeuduttiin.
"Anteeksi,
yritämme lähteä mahdollisimman äkkiä pois", Vega pahoitteli.
Yllätyksekseen pokemonit lähestyivät kolmikkoa varovasti, vilkuillen enemmänkin
Cozmisen suuntaan.
"Joku
tuon näköinen hyökkäsi sen kimppuun", eräs sableye sihisi hiljaa. Se
osoitteli Cozin naamaa tärisevin käsin.
"Sitten
joku samanlainen vei sen hyökkääjän pois", pieni carbink piipitti.
"Se paransi tuon haavan ensin, mutta tuo oli menettänyt energiaa. Se
hyökkääjä oli jotenkin imenyt siitä voimaa käsillään", kristallipokemon
selitti takerrellen. "Sen jälkeen tuo nukahti eikä ole liikkunut sen
jälkeen."
"Hyökkääjä?"
Vega toisti hämillään. Cozminen ei ollut linnulle vielä tuttu, mutta kai hän
olisi varoittanut, että hänellä on vihollisia perässään, jos olisi tiennyt.
Hyökkäys oli luultavasti yllätys, sillä Coz ei kantanut mitään asetta millä
puolustautua. "Voitteko auttaa? Meidän pitää saada hänet ulos",
starly pyysi luolan asukeilta. Pokemonit vilkuilivat toisiinsa ahdistuneina.
Sitten Papu puuttui peliin.
"Nyaa!"
se naukaisi ja hyppäsi suoraan Cozmisen vatsan päälle. Sinitukkaisen keuhkot
tyhjenivät ilmasta.
"Papu
ei-!"
"Hyöörg!"
Coz hönkäisi ilmaa ja nousi istumaan. Villipokemonit karkasivat luolan
perukoihin sen siliän tien. Ihminen haukkoi hetken henkeään ja niin teki myös
Vega. Papu napitti kaksikkoa viattomasti metrin päässä.
"..
Oletko kunnossa?" Vega kysyi varovaisesti. Hän ei ollut ennen kenenkään
heräävän henkiin noin nopeasti.
"Luulisin
nii. Takki on kyl tuhannenriekaleina mut minkäs teet", Cozminen vastasi ja
yritti pönnätä itsensä pystyyn. Mysteerinen laite putosi maahan. "Ai nii
tää on tää", sinitukkainen mutisi ja nosti sen naamansa eteen. Luola oli
kuitenkin liian pimeä asioiden tarkasteluun, joten laite sai mennä ihmehepun
reppuun. Tavaroita voisi sorkkia ulkona. "Mite löysitte tänne?" Coz
kysyi.
Papu alkoi
selostaa tapahtumia naukumalla. Vega sai
toimia vaihteeksi tulkkina. "Löysin Pavun kipittämästä Adamsiin päin. Ihmettelimme,
kun sinua ei näkynyt ja löysimme köyden luolan alkumetreiltä, joten seurasimme
sitä tänne."
"Jotai
hyötyy siit siis", Cozminen henkäisi tyytyväisenä, joskin hengästyneenä.
Jaloille nousu oli rankempaa kuin tavallisesti.
"Jaksatko
kävellä?" Vega huomasi ihmisenmuotoisen väsymyksen.
"Kyl tää
tästä. Yritetää mennä hissukseen vaa nii hyvä tulee", Coz puhisi
nostettuaan mysteerisen repun selkäänsä. Tilan kanssa temppuiluun ei ollut
energiaa juuri nyt.
"...
Pokemonit sanoivat, että joku hyökkäsi kimppuusi", Vega totesi hiljaa.
Cozminen
pysähtyi ottamaan seinästä tukea. "Nii kävi. Joku toine tuli onneks
auttamaa enne ku kävi huonommin. Se jätti tän repun ja käski pitää huolta.
Sanoi et nähää vielä." Yleinen puhinatauko. "En kyl tiiä haluunko
nähä niitä kuin mielelläni".
Ulos
päästyään päivä oli kääntynyt iltapäivään. Ensin piti kuitenkin levätä, ennen
kuin pystyi haaveilemaan edes Boreakseen kävelystä. Cozminen oli alkanut
koluamaan repun sisältöä.
"Eikö
sinusta tunnu kummalta, että joku vain jätti sinulle repun täynnä
tavaraa?" Vega syväanalysoi tilannetta mielessään.
Coz pysähtyi
hetkeksi miettimään. "Hmm. No, vähä joo. En kyl valita." Kaivuu
jatkui. "Se mainitsi kans jonkun egg-jutskan. Munajutut on muutenkin
haurasta tavaraa, nii parempi ettii se ensin. En kyl tiiä minkä näköne se on,
joku munamainen kuitenki."
"Onkohan
se pokemonin muna?" Vega sirkutti lievästi hätääntyneenä. Eggit olivat muutenkin heikkoja, mutta että
ne joutuivat olemaan kylmässä repussa, turvanaan vain repun kangas ja kasa
kummallista elektroniikkaa oli varmasti liikaa.
"Löyty!
... Tääköhän se o?" Cozminen nosti repun pohjalta pienen ison kokoisen kapselin
tai kuvun, jonka sisällä oli kun olikin jonkinlainen egg. Kuvun alareunassa oli
joitakin namiskoita ja Cozin teki mieli painella namiskoita juuri sillä
hetkellä. Ja niin tapahtui, että yksi namiskoista joutui painettavaksi.
Naksahduksen jälkeen egg kapselin sisältä katosi.
"Eiikkkkääääh
mitä mie menin tekee?!" Cozminen parkui. Papu papuili ympäriinsä, joten
siitä ei ollut apua. Niin Vegan oli tultava ottamaan asiasta selvää. Lintu
painoi summanmutikassa jotakin kuvun napeista ja egg ilmestyi takaisin sen
sisälle. Coz tuijotti lintua kun se olisi tehnyt jotain hyvinkin maagista.
Starlyn sydän hakkasi edelleen, vaikka se näytti ulkoisesti tavallisen
rauhalliselta.
"Luulisin,
että tässä pystyy säilyttämään useamman munan kuin yhden. Mitähän tästä
tapahtuu?" Vega jatkoi kapselin sorkkimista rauhoituttuaan ja nokkaisi
toista nappulaa. Egg lieri lumella silmänräpäyksessä. ".. Siitä tapahtuu
nähtävästi noin."
"Y-yritetään
pitää se lämpimänä, jooko?" Coz noukki kiireesti munan maasta ja nosti sen
syliinsä. Etsiessään vaatetta, johon eggin voisi kapaloida sinihiuksinen
huomasi, että alkoi sataa lunta.
"Oho. No
eiköhän se lakkaa kohta," Coz pääteli ujutettuaan eggin kahteen
päällekkäiseen säärystimeen ja solmi niiden päihin solmut niin, että egg
vaatteineen näytti hyvin isolta karkilta. Ja kolmikon ihmeeksi hän sai eggin
vielä laitettua kapseliin turvaan. Sitten porukka kävi pienelle välipalalle
lumisateen loppumista odottaessaan.
... Paitsi
ettei mitään loppumista tapahtunut. Joko kolmikko (nelikko olisi, jos egg olisi
hieman tietoisempi otus) oli hyvin epäonninen, tai luontoäiti halusi kostaa
Cozmisen vahingossa tapahtuneen roskaamisen. Niin tai näin, he siirtyivät
peremmälle Laventeliluolaan. Luolan pokemonit pysyttelivät turvallisen
välimatkan päässä ja pitivät väkeä silmällä. Vegan teki kovasti mieli ihastella
luolan kristalleja, mutta se ei pystynyt rauhoittumaan. Coz oli yhä heikkona,
Papu oli vielä pieni ja eggista puhumattakaan nuo eivät kestäisi varmasti kovin
pitkään, jos eivät pääse äkkiä lämpimään. Vega nieleskeli ahdistuneisuuttaan
pois, mutta se vain tuli takaisin. Pyry voimistui hetki hetkeltä.
"Kauheen
nopeesti tää myrsky nousi," Cozminen hytisi fleecen alla Papu
makuupussissaan ja egg sylissään. Tuon ilme synkistyi. "Ois pitäny lähtee
heti ku päästii."
"Lepää
nyt. Parempi täällä luolassa kuin lumimyrskyssä," Vega yritti kuulostaa
pirteältä. Huoli kuitenkin kuulsi äänen alla. Kylmyys kävi muihin hetki
hetkeltä enemmän ja lintu ei kestänyt katsoa sitä paljon kauempaa. Oli haettava
apua.
"...
Yritän etsiä jonkun", Vega sirkutti hiljaa ja pujottautui ulos
teepannunlämmittimestä. Uninen Coz ei ehtinyt huutaa edes linnun perään, kun se
katosi tuiskuun.
Kylmyys oli
paljon pahempi, kuin Vega oli odottanut. Se pisteli linnun siipiä ja löi
kasvoihin. Tuuli oli yhtä vaikea tai vaikeampi voima voittaa, sillä se tarttui
starlyyn helposti ja heitteli sitä ympäriinsä kuin lapset palloa. Vega tiesi
kuitenkin, että vain se voisi loppupeleissä löytää apua, jos kuka. Sen siivet
löysivät sopivan rytmin tuulta vastaan. Se haravoi lähistöä silmillään, mutta
näki vain pyryttävää lunta ja Hopeametsän loputtomalta näyttävää kuusikkoa.
Piti yrittää päästä kauemmas, lähemmäs Boreasta. Linnun voimat tuntuivat
hiipuvan.
'Vielä
vähän!' Vega kannusti itseään. Oli kuin tuuli olisi hiljentynyt, sillä
lentämisestä tuntui tulevan helpompaa. Siivet löivät ilmaa vaivattomasti ja
vauhti kiihtyi. Vegan lennettyä vielä minuutin ajan tuiskussa se tunnisti
pienen mökinkopperon metsän reunalla. Sitä reunustivat syksyiset, sulat puut. Ikkunoista
loisti valoa. Apua löytyi sittenkin. Vega tunsi huolien katoavan ja kiisi
mökkiä kohti.
Cozminen
säikähti herättyään. Ensin sen takia, että oli nukahtanut ylipäätään niin
kylmässä paikassa. Sitten muutaman sekunnin viiveellä hän tunsi lämmön
ihollaan. Luolan suulla oli suuri, oletettavasti kaksijalkainen ja kaksikätinen
hahmo, jolla oli isot korvat ja pitkä pörröinen häntä. Otus piti liekehtivää
sauvaa käpälissään.
"Nämä
taitavat olla ne, eikö niin?" delphox kysyi rauhallisesti, niin kuin olisi
joutunut pelastamaan pakastuvia matkalaisia useampaan otteeseen aikaisemminkin.
Luolaan puoliksi liihottaen ja puoliksi pomppien saapui myös toinen pokemon. Se
näytti hyvin iloiselta luolailijat huomattuaan.
"Olette
kunnossa!" siivekäs kiljaisi ja kipitti lähemmäs. Se hidasti tahtia
huomattuaan Cozin hölmistyneen ilmeen.
"Coz?"
Sinitukkainen
suli hymyilemään tunnistettuaan tutun äänen. "Vega, sie kehityit!"
---------------------
Pomeg-,
grepa- ja roselimarjat kerätty talteen Adamsista~
ja matka vei Adamsista Hopeametsään. Ja rip Vegan istuminen Cozin olkapäällä.
</3
*bonus*
-----------------
Rosa:
Pahoittelen että jouduit oottamaan tarinavastausta näin pitkään... Mutta joo tarinan pariin! Voi kunpa olis viel lämmin ja valosaa... ;-; Ihan liian pitkään menee vielä että on kivat säät ja aurinkoa <3 Todella mukavaa kuvailua kuten aina Coz! Tykkään. <3
Aivan ihanaa että tarinaan on liitetty piirrustuksia. On kyllä mukavaa päästä lukemaan talvisesta karttapuolesta, ja niin värikästä hahmoporukkaa tarinassa. :3 Yhyy Papu. <3 Tarina on erittäin tunnelmallinen ja lämmin, ainaskin tuossa alkupuolessa. :3 Miellyn kovasti sun kuvailuun ja hahmoihin. Kaikki teksti sointuu hyvin yhteen ja tarinan eteneminen on sujuvaa!
Vega on aivan liian hellyyttävä vihreässä ponchossaan. ;-; En kestä. <3 Burdi. On kyllä Coz aikamoinen kun jaksaa tarpoa lumessa tunti tolkulla. Hopeametsä on kyllä näkemisen arvoinen paikka!
Voin vaan kuvitella minkälainen riesa itkevä Wynaut on. TuT Mutta Coz on tähän asti suoriutunut oikein hienosti tehtävästään ja huolehtii pikkuisesta. :3 Toi kyllä mukavaa pientä jännitystä tarinaan kun Papu lähti karkuteille. Coz pääski heti laventeliluolan uumeniin. x3
Ois kyllä kieltämättä vähän kuumottavaa jos joku hyökkäis pimeessä luolassa takaa päin. Oli kyllä jänskää miten joku auttoi ja sitten katosi yhtä nopeasti kuin oli tullut paikalle. Mukavaa kun pokemoneista sai lukea enemmän ja ne tekivät tuttavuutta laventeliluolan asukkaiden kanssa.
Mukavaa että mysteerinen pokemunakin tuli tarinaan mukaan. c: Kiva että osaat myös käsitellä sinänsä sitä ja otat sen aika realistisesti mukaan. Oikein söpö lopetus tarinalle. X3 Siinähän ehti tapahtua vaikka mitä! Nyt kyllä kuitenkin pomppaan niihin palkintoihin kun tätä on odotettu turhankin kauan. :__D
- 350 HC (summa siitä johtuen koska tarina oli sen verran pitkä ja siinä oli piirrustuksia c:)
+ 350 HC Amulet Coin
- 1 kuoriutumispiste
- 3 tasoa Vegalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti