Cobaltin tarinat #4. Näkinkenkiä jäämöhkäleelle

Ensimmäinen | Edellinen | Seuraava

Tän osan piirrokset on liian hutastui. </3

Lopulta jääkalikat saatiin turvaan Maxwell- nimisen delphoxin avustuksella. Velhokettu oli jo tottunut vuosikymmenen ajan pelastamaan ihmisiä, pokemoneja ja ties mitä Hopeametsän alueelta. Hänen mökkinsä nimittäin oli ainoa kunnon asutus (anteeksi Luolan pokemonit) niillä main ja vastuuntuntoisena tulityyppinä hän otti tehtävän vastaan enemmän tai vähemmän mukisematta. Tosin aikaisemmin hänen ovelleen ei ollut eksynyt yhtäkään juuri kehittynyttä staraviaa, mutta kerta se on ensimmäinenkin.

"Teetä?" Maxwell kysyi pienestä keittiönurkkauksestaan, jonne ei ollut vielä ehtinyt levittämään taikajuomiaan. Papu oli jo unessa takan eteen kapaloituna egg vierellään.

"Joo kiitos", Cozminen vastasi haukotellen. Hänen olonsa oli vielä heikko, mutta parin voileivän ja lämpimän mökin avustuksella energia virtasi takaisin. Uninen olo lähestyi vääjäämättä siitä huolimatta. "Entäs Vega?"

Vega hätkähti kuullessaan Cozzun äänen. Lintu oli vieläkin pyörällä päästään kehittymisen jäljiltä, sillä kaikki oli tapahtunut niin äkkiä. Se ei edes ollut huomannut muutostaan apua etsiessään. Samaan aikaan se oli iloinen, mutta se kaipasi pienempää kokoaan yhä. Lisäksi se oli liian iso ja painava Cozmisen olkapäällä istumiseen. "Ah, kyllä kiitos."

"Selvä!" delphox vastasi teen äärellä häärien. Vegaa hieman epäilytti, pystyikö kettu pitämään teen ja taikajuomat erillään, mutta toivoa aina voi. Velho oli selittänyt, että se lähtisi huomenna Boreaksen suuntaan myymään juomia, joten porukka voisi kävellä samaa matkaa kaupunkiin. Sekä se tiesi kuulemma oikotien, josta ihmisillä ei ollut tietoakaan ja hyvä niin. Se sanoi kuitenkin Cozmisen nähdessään, ettei porukasta ole vaaraa.

Teetä ryystäessään Maxwell ja Coz höpisivät niitä näitä. Kettu oli kuulemma kotoisin Kalosista. Sillä oli ollut kouluttaja ja liigaan pääsyn jälkeen tiimi lähti omille teilleen. Hän oli ryhtynyt seikkailemaan omineen ja Maxwell oli löytänyt itsensä lopulta noidan opissa. Mutta mikään ei ole pysyvää ja noita oli noin kymmenen vuotta sitten siirtynyt showpainijaksi. Hyvä niin, taikajuomien sekoittaminen on tarkkaa ja neljä kättä ja käpälää on liikaa yhden padan sekoittamiseen. Siitä merkkinä oli useaan otteeseen uusittu katto. Mutta nyt delphox oli alkanut odotella, että lupaava oppipoika (sukupuolesta riippumatta) ilmestyisi maagisesti mökin ovelle intoa puhkuen, mieluiten ei jäässä niin kuin kaikki tähän asti tulleet olivat tehneet. Hän oli mittaillut Cozmista katseellaan arvioivasti siihen asti, kunnes tuo oli aivastanut teekuppiin ja pärskäyttänyt nesteet pitkin syliään.

Vega joi urhoollisesti, vaikka uuden nokan mittasuhteet olivat mitä olivat. Lopulta tee lämmitti vähän kenenkin sisuskaluja ja housuja.

Cozminen kuivatteli pöksyjään takan edessä. Hän järkyttyi, kun Maxwell kysäisi osasiko tuo taikoa. Sinitukan iholle puski kylmää hikeä ja hän vilkuili Vegaa auttamaan. Lintu oli sisäisesti paniikissa hänkin. Delphoxin kokeneita velhon silmiä ei voisi huijata ihan noin vain, joten Coz laski märät housunsa puukorin reunalle ja ojensi kätensä hitaasti tilaan. Kettu räpytteli silmiään rauhallisesti, kun kadonnut käsivarsi palasi näkyviin collage-housuihin tarttuneena.

"Noin", Coz tuijotti velhoa niin haastavasti kun housuja pukiessa vain pystyi. Tasapainoilun aikana tupaan laskeutui syvä hiljaisuus.

"Hmh. Aika jännä", Maxwell hymähti ja kohautti harteitaan lopulta. Cozzu ei tiennyt, pitäisikö olla huojentunut vai loukkaantunut, kun kosminen tapahtuma ei näyttänyt aiheuttavan ihmeellisempää reaktiota. "Tuo oli kylläkin enemmän tilan rikkomista kuin taikuutta."

"Eikö se sitten ole vaikeampaa kuin elementtien hallinta?" Vega kiteytti Cozzun ajatukset kysymykseen.

"Kyllä sen voi niinkin nähdä. Pokemonit hallitsevat elementtejä paremmin kuin ihmiset ja ihmiset paremmin tilaa ja aikaa", delphox sulki silmänsä.

Coz huokaisi helpotuksesta.

"Mutta tilan ja ajan herroja ei ole kuin muutama jos sitäkään." Velhon kylmä katse tuntui jäädyttävän Cozin veren tuon suoniin. "Kuka tai mikä ihme sinä olet?"

Sinitukkainen nieleskeli tyhjää ahdistuneena. Vegan katse poukkoili kaverinsa ja ketun välillä.

"Nyaa!" Papu naukaisi juuri heränneenä ja painostava tunnelma tuntui karkaavan savupiipusta pois. Wynaut taapersi lattialla lojuvan laukun luokse ja ryhtyi etsimään kuivattuja hedelmiä. Vega pomppi auttamaan.

Coz hieroi sormiaan ja yritti tasoittaa hengitystään. Maxwellin katseen kohdatessaan hän rauhoittui vähitellen, sillä ketun silmistä oli kadonnut kaikki kylmyys.

"Anna anteeksi. Olet ensimmäinen sinunlaisesi kenet olen ikinä tavannut", delphox sanoi hiljaa ja pahoittelevaan äänensävyyn.

Cozminen alkoi vähitellen vaipua ajatuksiinsa. 'Minunlaisia on muutama?' Eikä hän tiennyt, oliko uutinen hyvä vai huono.

Illan edetessä Maxwell lupasi, että porukka voisi yöpyä hänen luonaan. No, muita vaihtoehtoja ei tuntunut olevan muutenkaan, joten tarjous otettiin vastaan. Vastineeksi Coz ja Vega auttoivat taikajuomien sekoittelussa. Staravia tosin piti yhä delphoxia silmällä tuon ärähdyksen takia.

"Cozminen, laita oddishin lehdet likoamaan tuohon vesikulhoon. Vartin päästä lisää lunta ja anna sen sulaa, katson sitten minkä aikaa pitää odottaa vielä", Maxwell opasti osoitellen kippoa tiskipöydällä ja ovea hyllykössä.

Vega mutristi nokkaansa parhaansa mukaan kuullessaan kasvipokemonin maininnan.

Maxwell näytti huomaavan linnun epäluulon. "Älä huoli, ne pudottavat lehtensä vuosittain. Ne jäisivät metsään maatumaan, jos niitä ei kerää talteen." Vastaus näytti rauhoittavan Vegan mielen, joten se jatkoi marjojen lajittelua. "... Enemmän tai vähemmän", delphox lisäsi hiljaa.

Cozmisen lähtiessä ulos lunta metsästämään hän huomasi, että Papu oli vaihteeksi syöttänyt itsensä uneen. Hän peitteli wynautin tyynyjen ja peittojen sekaan takan eteen. Egg näytti tavalliseen tapaansa kovakuoriselta päästyään säärystimistä ulos. Coz varmisti, että silläkin oli tarpeeksi lämpöiset oltavat, tunki jalkansa töppösiin, pukeutui ja painui ulos.

Maxwellin magian takia mökin edusta ja ympäristö oli ympärivuotisessa ruskassa (myös lumisade pysyi poissa). "Tehostaa luovuutta", oli kettu sanonut. Ja kyllähän epänakut oranssinruskeat lehtipuut ovat nätti näky. Kettu kuului muutenkin niihin, joiden mielestä syksy saa, voi ja pitää olla joka päivä. Lunta piti tosin lähteä hakemaan sen kuuluisan kivenheiton päästä, varmaankin ponnettoman sellaisen. Coz repäisi ilmasta ämpärin, jonka hän oli saanut jostain kadunkulmasta ilmaiseksi syystä tai toisesta ja kauhoi sen täyteen lunta sormet jäätyen. Ennen palaamistaan hän päätti vielä katsella ympärilleen.

Äänen teemabiisi.

Villipokemonit loistivat poissaolollaan. Sitten Cozzu muisti, että epätyynessä Hopeametsässä riehui lumimyrsky ja se pitäisi varmastikin jokaisen järkevän pokemonin pesissään sen laantumiseen asti. Cozin askelia vilkastutti kummallinen, konemainen karjaisu metsän pimeydessä. Hän juoksi ämpäri heiluen mökille niin nopeasti kuin jaloistaan vain pääsi.

"Karjaisu?" Maxwell hämmästeli Cozin kertomusta.

Vega kyseli sinitukkaisen vointia lievähkösti hätääntyneenä. Hän lojui lattialla täydessä vaatetuksessa. Papu pyöri raadon ympärillä naukuen. Ämpärin sisältämä lumi suli oikein iloisesti takan edessä.

Maxwell kaappasi ämpärin ja solautti lumihötön oddishien lehdille, ettei olisi tullut hukkareissua. Se puntaroi mielessään karjahduksen aiheuttajia, mutta niitä ei ollutkaan kuin pyöristettynä yksi. "... Se oli varmaan regice."

"Hä?"

"Regice. Tavallaan iso jäämöhkäle, mikä jäädyttää kaiken tielleen tulevan ja sinulle rakkaan", Vega selitti.

Cozminen rutisti jotain tunnistamatonta pehmoeläintä, joka oli ilmestynyt paikalle mystisesti.

"Ei se ehkä noin brutaali ole", Maxwell hymyili. "Se liikkuu metsässä silloin tällöin, mutta arkailee ihmisiä ja muutkin pokemonit välttelevät sitä jäätymisen pelossa."

"Kelpaisikohan sille näkinkengät", Cozminen mutisi käteensä nojaillessaan. Tämä lausahdus nostatti delphoxin ja staravian kulmat pystyyn.

"Eiku joo antaa olla! Tarviiko viel apua juomien valmistuksessa?" Coz kysyi. Maxwell mietti hetken, mutta se keskeytyi sinitukkaisen haukotellessa. Se tarttui Vegaan ja sitten vielä Papu naukaisi unisesti. Egg heilahti kerran kotelossaan.

"Enköhän minä pärjää. Käykää nukkumaan, herätän teidät sitten aamulla."

Ja niin he kävivät nukkumaan.

Aamu valkeni kirkkaana. Metsän lumisade oli laantunut aamuyöstä. Maxwell oli rehkinyt suuren osan yöstä juomiensa parissa ja nukkunut tavallista vähemmän. Hän antoi kuitenkin muiden nukkua ja herätä samaan aikaan kuin hänkin. Tämä ei Vegaa miellyttänyt.

"Kaiken järjen mukaan matkaan pitäisi lähteä aamulla, ei puoliltapäivin!" lintu sirkutti enimmäkseen itsekseen. Muut eivät jakaneet sen kanssa samaa mielleyhtymää ja kyllähän pitkään nukkuminen lähes aina on bueno.

"Levätäkin pitää välillä", Maxwell mutisi vastaukseksi linnun elämänohjeille. Cozminen ja Papu söivät tyytyväisenä jotain Maxwellin omin pikku käpälin leipomaa kasvispullaa. Egg oletettavasti vielä huili vilttien keskellä.

"Kuin pitkä matka Boreakseen on?" Coz pulisi pullaposkineen.

Delphox mietti hetken ja nosti yhden taikajuomakoreista pöydälle matkaan lähtöä odottamaan. "Suunnilleen puoli tuntia oikotien kautta, mutta minun pitää pysähtyä matkalla. Asiakkaat tilasivat juomisia", se selitti ja nosti vihreän pullon korista. Putelin sisältö kupli hiljakseen.

"Niillä sitten kai on kiire", Vega mutisi repien ja nokkien kasvispullaa. Se oli yhä harmissaan myöhäisestä herätyksestä, sillä se oli oppinut pienestä pitäen pysymään aikataulussa ja heräämään aikaisin. Kotona Sinnohissa oli muutenkin niin vähän valoisaa aikaa päivällä, että siitä piti ottaa kaikki hyöty ja ilo irti. Mennyttä oli turha murehtia enää, kiukkukin laantuisi ennemmin tai myöhemmin. Maxwell oli kuitenkin huolehtinut melkein jäätyneistä ja mikä tärkeämpää, pelastanut heidät varmahkolta kuolemalta, joten sieti olla kiitollinen.

"Pitää pakata vielä. Cozminen, autatko näiden kantamisessa? Saat ottaa loput pullat mukaan, teen niitä itselleni lisää kunhan palaan takaisin. Siitä tulikin mieleeni, että pitääkin ostaa jauhoja", Maxwell mutisi ja raapusti vanhalle pergamentinnäköiselle ostoslistaa. Vega katsoi surullisena paperin turmeltumista.

Jollain ihmeellä Coz sai pari juomakoria kettuvelhon punaisiin, vedettäviin kärryihin ilman suurempia kompasteluja. Hän oli etsinyt paksun talvitakin eilisessä tappelussa repeytyneen tilalle. Cozilla oli ongelma eikä hän viitsinyt heittää vanhaa takkia pois. "Jos sen voisi saada korjattua", hän oli selittänyt. Joten se oli heitetty tavaroiden sekaan mystisen tekniikkakassin kanssa, josta löytyneistä tavaroista ei meinannut saada selvää mikä niiden käyttötarkoitus oli. Piti toivoa, että mahdollisesti Boreaksesta löytyisi joku mekaniikkaa tunteva, jolta voisi kysyä härpäkkeistä.

Porukka teki lähtöä Maxwellin mökiltä. Papu oli puettu Vegan vanhaan lämmitin-ponchoon ja huiviin, ettei poloinen jäätyisi. Eikä se enää halunnut istua lämpöisessä ja mukavassa makuupussissaan vaan piti kipitellä omin jaloin ympäriinsä. Delphox asetti kotinsa ylle suojataian ja lähti vetämään kärryjään tottuneesti. Se oli selittänyt, että se kävi lähes joka viikko Boreaksessa myymässä taikajuomia. Se oli yllättynyt, kuinka moni ylipäänsä halusi maistaa ja kokeilla kettuvelhon tekeleitä, vaikka etikettien selvyydessä olisi ollut parantamisen varaa. Kunhan itse sai useimmiten selvää niin asiakkaalle pystyi selostamaan ainekset ja kaikki olivat tyytyväisiä.

"Hetki, pystyt puhumaan ihmiskieltä?" Cozminen sanoi hämmästyneenä egg sylissään. Papu rallatteli jotain omaansa hänen jäljissään tallustaessaan.

Maxwell katsoi Cozzua pitkään ja hartaasti sekä vielä päälle vähän kuin tärähtänyttä. Muuta vastausta ei tarvittu.

"Hän ymmärtää meidän kieltämme, joten hän ei huomaa osaatko itse puhua ihmistä vai et", Vega selitti. Se oli saanut luvan istua, eli vahtia kuormaa kärryjen päällä.

"Sekin vielä. Mutta kielen opiskelu oli kätevää näin jälkikäteen ajateltuna. Tarvittavan opin kouluttajaltani ja loput reissatessani", delphox huokaisi muistellessaan menneisyyttään.

Sitten Cozminen kiljaisi. Hän oli liukastunut lumen alla piilottelevaan jäähän.

"Oletko kunnossa?!" Vega liisi sinitukkaisen vierelle. Se laskeutui tottuneesti lumelle ilman jäätä alla.

"Ei pahemmin, kunhan eggille ei käyny mitää", Coz vastasi. Ilmeestä näki kyllä, että jokin oli vialla.

"Papu otti sen kiinni. Pääsetkö ylös?" lintu vilkuili pomppivaa Papua, jonka pään päältä Maxwell sai pelastettua eggin kapseleineen.

Coz yritti nyhtää hansikastaan jäästä irti, mutta se tuntui juuttuneen kiinni. Onneksi käsi pystyi pelastautumaan sujahtamalla sen sisältä pois, mutta hanska jäi möllöttelemään jäähän.

"Annas kun minä", delphox sanoi ja hönkäisi pienen tulisuihkun jään vierelle. Kaiken järjen mukaan sen olisi pitänyt sulattaa jää, mutta kiinteä vesi ei ollut moksiskaan koko ajatuksesta. "Nähtävästi regice on kulkenut tästä."

"Saako hanskaa pois sitten?" Coz henkäisi järkyttyneenä. Hänellä oli vain toiset lapaset ja niitä hän ei halunnut pitää, sillä ne kutisivat.

"Regicen jää ei sula ihan noin vain. Yritän katsoa, jos pystyn tekemään jotain, mutta pahoin pelkään että se on tuossa kevääseen asti."

"Eeeeeeiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii!" Coz valahti polvilleen dramaattisesti.

"Äkkiä ylös ennen kuin pöksysikin jäätyvät!" Vega kiljaisi.

Cozzu pomppasi ylös niin nopeasti kuin vain kykeni. (Ja ennen kuin ehti väittämään vastaan, ettei hän voisi edes jäätyä kun hänen pyllynsä oli niin kuuma.)

Maxwell lupasi, että se keräisi hanskan talteen kunhan se irtoaisi ja laittaisi talteen ensi tapaamista varten.

Matka jatkui tiheämpää metsää kohti Vega etunenässä lentäen tarkistaen, ettei enempää yllärijäätä ollut. Coz kuskasi jälleen eggiä kainalossaan ja toisessa olisi ollut tilaa Pavulle, mutta naukujan uhmaikä ja itsenäisyys oli vaakalaudalla ja pikkupoke hipsi itsekseen loppumatkan. Tai siihen asti kunnes se pääsi pusaamaan itsensä Maxwellin vaunujen kyytiin.

Porukka saapui hengissä pienen polun päähän. Siellä täällä lumessa oli pieniä jälkiä, mutta niiden mahdollisia jättäjiä tai etenemispaikkaa ei näkynyt.

"Muistakaakin, että ette kerro tästä kenellekään", Maxwell sanoi hiljaa ja painokkaasti. Se laski kärrynsä ohjat maahan ja kaivoi kyydistä kippuraisen puuvaltikan. Kettu keräsi voimia ja täräytti valtikan lumeen. Taika levisi ympäristöön ja edessä olevat puut haihtuivat, paljastaen valoisan, pienen aukean. Mitään sanomatta Maxwell antoi muiden kulkea ohitseen, kärräsi vaunut aukealle ja loitsi puut takaisin. Asettaessaan valtikkansa takaisin kärryn kyytiin ja nostettuaan korillisen juomia ja lämpökäsiteltyjä oddishin lehtiä kettu pyysi poppoota seuraamaan sitä pensaikon läpi.

"Äkkiä, äkkiä!" pipittävä ääni vikisi puskan toisella puolella. Maxwell harppoi varmasti ääntä kohti muut perässään. Heillä olikin hämmästeltävää kerrakseen.

"Shayminejä?" Vega puki ihmetyksensä sanoiksi ensimmäisenä. Kotoisassa pusikossa oli toden totta sylillinen shaymineja. Kenenkään syliin ne eivät kylläkään olleet menossa vieraat nähtyään, mutta ne rauhoittuivat Maxwellin selittäessä tilanteen.

"... Selvä.. Mutta pitäkää kiirettä, tekemistä on vaikka kuinka!" vaalealehtisin siili piipitti nakellen kuivia lehtiä ympäriinsä. Toinen shaymin kiitti kohteliaasti delphoxia juomista ja lehdistä, niitä kuulemma tultiin tarvitsemaan varmasti talven aikana. Eräs bunnelby oli jo sairastunut, mutta se saataisiin nyt varmasti kuntoon lehtien avulla. Siilit voisivat siis käydä horrostamaan huoletta vuorotellen. Samaan hengenvetoon samainen shaymin selitti, että ne pitivät huolta kaikista metsän pokemoneista läpi vuoden. Sitten pienikkukkaisin läimäytti sitä varoittavasti selkään, mutta salaisuudet olivat jo päässeet maailmalle.

Maxwell huokaisi syvään.

Vega tuijotti siilejä vuorotellen. Se ei ollut ikinä kuullut moisesta, mutta legendaarisista kuuluu muutenkin niin harvoin yhtään mitään uutta. Samalla se ihaili pieniä pokemoneja, jotka pakkasesta huolimatta huolehtivat muista. Maxwell selitti, että hän oli auttanut shayminejä lämpötaijoilla, juomilla ja lääkkeillä vastineeksi erikoisten kasvien kasvupaikkatiedoista. Ja samallahan siilit vahtivat ketunkin henkeä, jos tarkemmin ajatellaan.

Cozminen katsoi siilejä silmät sädehtien. Samassa vatsassa tuntui painava möykky, joka oli ilmestynyt sinne salaisuuden kuulemisen jälkeen. Mitä kaikkea pahaa metsälle tapahtuisikaan, jos siilien olemassaolo ja sijainti kantautuisi vääriin korviin? "Lähdetäänk koht, et ollaan pois tieltä", Coz kysyi.

"Parempi niin. Ilmoittakaa, jos tarvitsette vielä jotain!" Maxwell ravisteli lehtiä varvasväleistään. "Hei sitten!" Muut heittivät hyvästinsä siileille ja siilit heille.

Siilit rauhoittuivat hetkeksi. "Hetki- syksy lähestyy!!" tummin shaymin kiljaisi ja kaaos oli valmis.

Kettu kahahti aukiolle ensimmäisenä. Vega tarkisti, ettei kukaan ollut jemmannut paljastavia kuivia lehtiä mukaansa ja nosti Pavun delphoxin kärryihin. Kaupungin puoleiselle tielle päästessään kettuvelho asetti jälleen taian siilejä suojaamaan. Ja niin matka jatkui.

Matkaa ei loppujen lopuksi ollut niin paljon mitä Coz ja Vega arvelivat. Metsikkö vaihtui hiljalleen lähestulkoon paljaaksi lumikentäksi, jonka yli näki helposti Boreaksen suurkaupungin. Sitä ennen Cozzu bongasi marjapensaita ja keräsi jokaista löytämäänsä marjaa tai marjannäköistä talteen yhden. Tyytyväisenä hän jatkoi tallustamistaan eteenpäin egg kapseleineen sylissään. Maxwell veti kärryt sivutielle, joka oli huomattavasti polkua tasaisempi.

Vega lensi korkeammalle ihmettelemään Boreaksen siluettia. Täältä katsottuna silmiin pistivät ensimmäisenä suuret, modernit lasiseinäiset toimistorakennukset. Keskustassa näytti olevan jonkinlainen iso lasikupu, joka osoittautui myöhemmin puutarhakeskukseksi. Katse kiersi asuinalueelle, joka oli puolestaan täynnä lämpimän näköisiä puumökkejä. Sen vierellä oli jääkaukalo, jossa kuhisi hirveä määrä ihmisiä ja pokemoneja. "Tuolla on varmaan jotkin kisat", lintu kuulutti ja oli tottumuksesta laskeutumassa Cozmisen hartioille, mutta muuttikin mieltään. Painoraja oli astunut voimaan kehittymisen jälkeen.

"Käyään kattomas kunha päästää sinne ast. Etitäänkö majapaikka vai yritetää löytää... Thomasko se nyt oli ekaks?" Cozminen kärsi yrittäessään muistaa Mathiaksen veljen nimen.

"Minun vuokramökkiini mahtuu kyllä jos se vain kelpaa. Kisojen aikaan voi olla hankala löytää itse vapaata nukkumapaikkaa", Maxwell ehdotti. Hän oli juuri kysymässä, voisiko porukka tulla auttamaan häntä taikajuomien myynnissä, mutta tuli järkiinsä kuviteltuaan Cozzun sähläämässä ympäriinsä.

"Teet liikaa meidän hyväksemme", Vega hymyili pahoittelevasti ketulle laskeutuessaan tuon vierelle.

"Eipä mitään. Pitää ottaa seurasta ilo irti kun sitä vihdoin on", delphox naurahti. Vegaa alkoi epäilyttää koko touhu.

"Kiitoksia miunki puolest! Mut minne päi mennää?" Coz pomppi jo edellä. Papukin riehaantui ja loikkasi urheasti karjahtaen liikkuvasta ajoneuvosta eli Maxwellin vaunuista. Sitten se paineli hurjaa vauhtia Cozin perään.

Vega ja Maxwell huokaisivat yhteen ääneen ja lähtivät seuraamaan kaksikkoa kohti kaupunkia.

--------

Yache ja Frocow berryt mukaan sekä White Apricorn mukaan käärästy on~ Eli tätä suunnittelin syksytapahtumien tarinaks, mut meni jo + en jaksan tota enempää kirjottaa Maxwellin auttamisest. :D

-------------------

Upeaa tarinanjatkoa taas sinulta, Cozminen!

Pidin erittäin mielenkiintoisena tätä Maxwell-hahmoa, kuinka hän on ottanut kontolleen huolehtia kylmän armoille joutuneita (ja joutuvia), kaikkia ieniä yksityiskohtia myöten - kuten nyt tämä mökki, jossa hän asustelee, jonka ympärillä on aina syksy... Keksit jokaiselle tarinaluvulle aina kaikenlaista värikästä ja kiehtovaa!

Mikä parasta - olit piirtänyt kuvia tarinaa siivittämään! Tämä oli erittäin piristävää vaihtelua, ja jos vain intoa löytyy, tee ihmeessä näin jatkossakin!

Hmmm, mainintaa Regicestä... kohtaavatkohan he tämän ikiroudan jätin muulla tapaa kuin joutumalla jättämään hyvästit Cozzun hanskalle..?

Nyt annankin palkkiot tässä välissä, joita tämä luku toi sinule tullessaan ja siirrynkin sitten toiseen lukuun:

- 40 HC + 40 HC
- aivan ihanista tarinaan lisätyistä kuvista saat yhteensä 60 HCta!
- Yhteensä: 140 HC

- 2 tasoa Vegalle!

- Yache Berry 1 kpl
- Frocow Berry
- White Apricorn 1 kpl

- Dowsing Machine piippaa: tutka paljastaa lumipenkan uumenista Ice Stonen eli Jääkiven! Jääkivellä voit kehittää esimerkiksi Eeveen Glaceoniksi!

Muuta mainittavaa:

Valitettavasti Cozminen ja Vega paleltuivat ja saivat paleltumavammat! Kyllä - jopa henkilöhahmotkin voivat kärsiä status-ongelmista! Cozmisen ja Vegan olisikin hyvä parantaa itsensä pikimmiten paleltuman parantavalla rohdolla tai esimerkiksi marjalla.


- Rosa